hui­lut­taa

verbi/ˈhui̯lutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hui-lut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (runollinen)ulvoa tai humista, kuten tuuli tekee

Esimerkkilauseet

"Kun minkä lumen huiluttaa äijän ravosta läpi, niin se pyssyy."
— Samuli Paulaharju, Kuvauksia Hailuodosta

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huilu yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
viro

Lainalähde: Ilmeisesti onomat. sanoja, vaikka myös germaanista alkuperää on esitetty: varhaiskantasuomi *šujlu ? ← varhaiskantagermaani *swiglōn, vertaa muinaisyläsaksa swegala, nykysaksa Schwegel ’paimenpilli, huilu’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

virohuilata (prs. huilan tai huilgan), huilutada ’huutaa kimeästi’.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin huiluttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähuilutanhuilutinolen huiluttanutolin huiluttanut
sinähuilutathuilutitolet huiluttanutolit huiluttanut
hänhuiluttaahuiluttion huiluttanutoli huiluttanut
mehuilutammehuilutimmeolemme huiluttaneetolimme huiluttaneet
tehuilutattehuilutitteolette huiluttaneetolitte huiluttaneet
hehuiluttavathuiluttivatovat huiluttaneetolivat huiluttaneet
passiivihuilutetaanhuilutettiinon huilutettuoli huilutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuiluttaisinolisin huiluttanut
sinähuiluttaisitolisit huiluttanut
hänhuiluttaisiolisi huiluttanut
mehuiluttaisimmeolisimme huiluttaneet
tehuiluttaisitteolisitte huiluttaneet
hehuiluttaisivatolisivat huiluttaneet
passiivihuilutettaisiinolisi huilutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähuiluta—
hänhuiluttakoonolkoon huiluttanut
mehuiluttakaamme—
tehuiluttakaa—
hehuiluttakootolkoot huiluttaneet
passiivihuilutettakoonolkoon huilutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuiluttanenlienen huiluttanut
sinähuiluttanetlienet huiluttanut
hänhuiluttaneelienee huiluttanut
mehuiluttanemmelienemme huiluttaneet
tehuiluttanettelienette huiluttaneet
hehuiluttanevatlienevät huiluttaneet
passiivihuilutettaneenlienee huilutettu

Infinitiivit

1. infinitiivihuiluttaa
1. inf. pitkä muotohuiluttaakseen
2. inf. inessiivihuiluttaessa
2. inf. inessiivi, passiivihuilutettaessa
2. inf. instruktiivihuiluttaen
3. inf. inessiivihuiluttamassa
3. inf. elatiivihuiluttamasta
3. inf. illatiivihuiluttamaan
3. inf. adessiivihuiluttamalla
3. inf. abessiivihuiluttamatta
3. inf. instruktiivihuiluttaman
4. infinitiivihuiluttaminen
5. infinitiivihuiluttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihuiluttava
Passiivin 1. partisiippihuilutettava
Aktiivin 2. partisiippihuiluttanut
Passiivin 2. partisiippihuilutettu
Agenttipartisiippihuiluttama
Kieltopartisiippihuiluttamaton

Riimit

-uilutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huiluttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huiluttaa