- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan huilu yhteydessä
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Vastineita
- viro
Lainalähde: Ilmeisesti onomat. sanoja, vaikka myös germaanista alkuperää on esitetty: varhaiskantasuomi *šujlu ? ← varhaiskantagermaani *swiglōn, vertaa muinaisyläsaksa swegala, nykysaksa Schwegel ’paimenpilli, huilu’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| viro | huilata (prs. huilan tai huilgan), huilutada ’huutaa kimeästi’. |
|---|