1huja1 – äly, ymmärrys
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- ei murt.
Lainalähde: ? ← germaaninen (*huǥjōn- s.), vertaa muinaisnorja, nykyruotsi murt. hyggja ’ajatus, ymmärrys’, (*huǥjan- v.) gootti hugjan ’ajatella, arvella’, muinaisfriisi hugia, muinaisnorja hyggja ’sama merkitys’
suomessa alkuperäisintä äännekantaa edustanee huata: hukaan, josta ehkä kontam. (huata + tajuta, taju =) hujuta, huju. Sanakirjatietojen huja ja hujata voivat olla oppitekoisia muotoja. Vertaa hoata.