hy­mis­tää

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. värisyttää; jyris(yt)tää, humista

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hymistä yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhümissä ’hymistä, kumista’, hümissellä ’vavista’
karjalahymissä ’humista, jymistä’, hymineh ’humina, jymy, kumu’
vatjahümmisellä ’väristä, vapista’, hümmisüttǟ ’väristyttää (pelosta, inhosta)’
viroümiseda ’mumista, hymistä, puhua epäselvästi’, ümin ’hyminä, mumina, juoru’

(suomi ? → pohjoissaame hubmât ’puhua (hiljaa), mumista’, hubmâ ’hiljainen puhe’).

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hymistää. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hymistää