i­di­o­lek­ti

substantiivi/ˈidiolekti/
Jaa
Viittaa artikkeliin

i-di-o-lek-ti (4 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

  1. yhden yksilön puheen kaikki piirteet kaikkine persoonallisine vivahteineen päivineen, tavallisesti tiettyyn ikäkauteen rajattuina

Synonyymit

Esimerkkilauseet

yhden henkilön kieli eli idiolekti, tai ryhmän kieli.
— Wikipedia: Kielitiede
Idiolekti eli yksilömurre on yhdelle ihmiselle ominainen kielimuoto.
— Wikipedia: Idiolekti
Katso myös Idiolekti Suomen murteet Lähteet Aiheesta muualla Murteella.
— Wikipedia: Murre

Etymologia

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä englannin idiolect ’idiolekti’, jonka pohjana ovat kreikan ídios ’omituinen, ominainen, oma’ + kreikan légein ’puhua; poimia’.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.idiolect
  • ruotsiidiolekt
  • saksaIdiolekt
  • ranskaidiolecte
  • esp.idiolecto

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • idiolect

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ekti

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Idiolekti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/idiolekti