- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä englannin idiolect ’idiolekti’, jonka pohjana ovat kreikan ídios ’omituinen, ominainen, oma’ + kreikan légein ’puhua; poimia’.
i-di-o-lek-ti (4 tavua) · 9 kirjainta
yhden henkilön kieli eli idiolekti, tai ryhmän kieli.Idiolekti eli yksilömurre on yhdelle ihmiselle ominainen kielimuoto.Katso myös Idiolekti Suomen murteet Lähteet Aiheesta muualla Murteella.Lähtökohtana lähinnä englannin idiolect ’idiolekti’, jonka pohjana ovat kreikan ídios ’omituinen, ominainen, oma’ + kreikan légein ’puhua; poimia’.
Taivutusluokka 5 (risti)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ekti
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Idiolekti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/idiolekti