mur­re

substantiivi/ˈmurːe/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mur-re (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 4 668. yleisin sana

Johdettu sanasta: murtaa

Merkitykset

  1. (kielitiede)alueellisesti esiintyvä kielen muunnelma, kielimuoto, jota ei voida pitää toisena kielenä
  2. (murteellinen)koira
  3. yleinen suomalainen koiran nimi
  4. harvinainen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Saksalaisen sanat, joita ei enää lausuttu vieraalla murteella, vaan puhtaalla, sujuvalla Serbian kielellä, synnyttivät hänessä kamalan aavistuksen.
— Viktor von Falk, Kuningatar Dragan rakkausseikkailut
Sedum acre: ahmalo-heinä, kukonlehti l. -marja, lukonmarja, maista, murre- l. viluruoho, vuorensammal.
— Elias Lönnrot, Flora fennica
Aiheeseen liittyy suomen vanhoissa murteissa esiintyvä sana pellonpekko tai peltopekko, jonka merkitys on "ohran, ohrajuoman haltija, pellonhaltija".
— Wikipedia: Pellonpekko

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan murre lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kajkaavi on laajasti maan pohjoisosissa puhuttu murre, joka muistuttaa sloveenia.
— Wikipedia: Kroatian kieli
Hakata-ben on paikallinen japanin kielen murre, jota puhutaan Fukuokan alueella.
— Wikipedia: Hakata-ku
Usein näitä maisemia kuvataan sanalla lakea, eteläpohjalaisilla murteilla lakia.
— Wikipedia: Pohjanmaan historiallinen maakunta
Suomenlahden murre jakautui viroksi, karjalaksi, vepsäksi, vatjaksi ja länsisuomen murteiksi.
— Wikipedia: Myöhäiskantasuomi

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan murtaa yhteydessä
Vanhin tieto
1644
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

itämerensuomalaiset sanat on tavallisesti yhdistetty murea, muru sanueeseen, josta ne ovat saaneet semantt. vaikutteita; katso muru.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmurtā ’murtaa, taittaa’
karjalamurtoa ’vääntää, kääntää, viettää; murtaa, taittaa, rikkoa’, murto ’rikka, roska, silppu; risu, kaatunut puu; risukko, ryteikkö’
lyydimūrt(t)a (prs. mūrdan) ’taivuttaa tai kääriä torveksi; vääntää poikki, sijoiltaan’
vepsämurta (prs. murdan) ’kaataa puu juurineen, kiskoa maasta irti ja särkeä’, murdot ’roskat, ruumenet’, murdokaz ’silppuinen’
vatjamurtā ’murtaa; kiusata, vaivata’
viromurda (prs. murran) ’murtaa, taittaa’, murd (g. murru) ’murto, ryteikkö; tungos’
liivimurdə ’murtaa’, murd ’murto (metsässä); (kielen) murre’

Kaukaisemmissa sukukielissä

ersämordvaersämordva murdams, mokšamordva mə̑rdams ’palata takaisin’

. itämerensuomalaisella taholla alkumerk. näyttää olleen ’vääntää, taittaa’ suomi → pohjoissaame murˈdet ’väistyä syrjään’, luulajansaame mur´tēt ’taittaa vain latvaosa puusta; kulkea takaperin’, inarinsaame murdeđ ’rikkoa, särkeä (esimerkiksi hevoset tai lehmät aidan); kaataa (esimerkiksi ukkonen tai tuuli puita); (vanh.) väistyä tieltä, mennä syrjään’, koltansaame mu´rded (kildininsaame turjansaame) ’murtaa, särkeä’, N murˈdo ’ryteikkö’. — pohjoissaame morˈdet ’työntää, heittää jku taaksepäin tai maahan’, luulajansaame mår´tēt ’taittaa puu (myrsky); hakata metsää’, mår´tō ’murto, ryteikkö’ ovat vanhempaa lainakerrosta elleivät suorastaan itämerensuomalaisten sanojen alkup. vastineita; todennäköisesti itämerensuomi → venäjä murt. múrdat́ ’rypistää; kiusata’.

Englanninkieliset vastineet

  • pooch
  • dialect
  • idiom
  • patois

Esiintymistiheys

41 785 esiintymää · 15.9 / milj.

Suomi24
16.0
Sanomalehdet
18.1
Aikakauslehdet
10.4
Wikipedia
54.4
Reddit
25.5
Tekstitykset
3.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame), vokaalivaihtelutyyppi K

Yleisimmät: murre 25 % · murretta 25 % · murteella 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-urːe

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Murre. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/murre