- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: hilka)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan hilkka yhteydessä
- Vanhin tieto
- Gustaf Renvall, 1823
Lähtökohta: ← nykyruotsi hilka, vanh. myös hillika, helika, hylli(c)ka, helka ’naisen tai lapsen päähine, myssy’ = nykynorja murt. hylk, hyllik, nykytanska hyllik(e) ← keskialasaksa hulleken ’pikku huivi tai päähine’ (demin.-muoto s:sta hulle = nykysaksa Hülle ’verho, peite, huivi’).
Toista, deskr. alkuperää ovat suomi hilkku, hilkka merk:ssä ’kulkunen, hely, tilkka; pieni kolikko’, joihin vertaa esimerkiksi karjala hilkeh ’helinä’ ja suomi hilistä, katso hile.