hil­lik­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. hilkka
  2. kypsä suomuurain

Etymologia

1hillikka1 – hilkka

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: hilka)
Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan hilkka yhteydessä

Lähtökohta: ← nykyruotsi hilka, vanh. myös hillika, helika, hylli(c)ka, helka ’naisen tai lapsen päähine, myssy’ = nykynorja murt. hylk, hyllik, nykytanska hyllik(e) ← keskialasaksa hulleken ’pikku huivi tai päähine’ (demin.-muoto s:sta hulle = nykysaksa Hülle ’verho, peite, huivi’).

Toista, deskr. alkuperää ovat suomi hilkku, hilkka merk:ssä ’kulkunen, hely, tilkka; pieni kolikko’, joihin vertaa esimerkiksi karjala hilkeh ’helinä’ ja suomi hilistä, katso hile.

Samaa juurta olevia sanoja

2hillikka2 – kypsä suomuurain

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan hilla yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahillo(i) ’hilla, kypsä muurain’, hillo ’maitoon murennetut leipäpalat’, hilluo ’hilloa, murentaa; murskata, tappaa’
lyydihillo ’kypsä muurain’
vepsähil (mon. hillod) ’maitoon murennettu leipä’, hilda, hilloda ’murentaa leipää’
viromurt. ill (g. ‑u) ’kypsä muurain’ (tämä mahdollisesti ← suomi, kuten selvästi myös nykyruotsi murt. Suomi hilla, hillo ’marjahillo’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hillikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hillikka