ir­tain

adjektiivi/ˈirtɑi̯n/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ir-tain (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 19 044. yleisin sana

Merkitykset

  1. irti, irrallaan oleva
  2. (oikeustiede) irtaimistoEnnen kuolinpesän irtaimeen kuuluvat käyttöesineet luetteloitiin tarkoin perunkirjoituksessa.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Siellä oli hevonen, jonka reessä pojat ilokseen huomasivat omat suksensa, pyssynsä, selkäreppunsa ja kaiken irtaimen omaisuutensa.
— Lauri Hannikainen, Erakkojärveläiset
Vilinässä vuorivirtain syöksyy syvään kuilun yöhön niinkuin lastu kevyt, irtain, joka joutuu vetten vyöhön, ajelehtii, hetken häilyy ryöpyissä ja vaahtoon vajoo, tyynnä taivas päällä päilyy, pärskeet rannan paasiin hajoo.
— Aarni Kouta, Ristin tie
Tarpeistoa ovat kiinteistön käyttöä palvelemaan tarkoitetut irtaimet esineet, kuten avaimet, tikkaat, öljysäiliössä oleva öljy jne.
— Wikipedia: Kiinteistö

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan irtain lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan *irta yhteydessä
Vanhin tieto
, 1580
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja
  1. suomi*irta
  2. ? balttilainenvertaa liettua ìrti ’avautua, ratketa’, latvia irt (prs. irstu) ’erota, purkautua’, ērst (: ērd-) ’erottaa, ratkoa (ommel)’, ērds ’höllä, irtonainen’, irdens ’murea, möyheä, kuohkea’, liettua ardýti, latvia ārdīt, irdīt ’erottaa, ratkoa; kouhia’

Katso myös irstas.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenirtonain ’irtonainen, irrallaan oleva’, irti
karjalairtanaine ’irtonainen’, irtavuo ’irtautua, päästä irti’, irti; irallah, iralleh ’irrallaan, irti, irralleen, erillään, erilleen’, iralline ’irrallaan tai erillään oleva, irtonainen’, iravuo ’irtautua’
lyydiiral ’ulkopuolella, ulkona’, irale, irdaĺe ’ulos’, iraine̮ ’ulkopuolinen’
vepsäird (g. ‑an) ’ulkopuoli’ (kantasuomi perussanan edustaja), erdal, irdal, erdas, irdas ’ulkona’, erdaĺe, irdale̮, irdha ’ulos, pois’
vatja(August Ahlqvistin aineistosta) irtä ’irti’
–(ainakin osittain suomi →) viro irduda ’irrottua, irtautua; irrottautua’, irrutada ’irrottaa, irtauttaa’

(suomi → pohjoissaame irˈdâšuvvât, ‑huvvât ’avautua uudestaan (haava)’; vepsä erd ? → komi erd ’vainio, avoin paikka’)

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • movable
  • chattel

Esiintymistiheys

5 718 esiintymää · 2.2 / milj.

Suomi24
1.6
Sanomalehdet
12.7
Aikakauslehdet
7.7
Wikipedia
2.2
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 33 (kytkin)

Yleisimmät: irtaimen 41 % · irtainta 28 % · irtain 19 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-irtɑin

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Irtain. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/irtain