joi­ku­ja

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: joikua

Merkitykset

  1. henkilö, joka harjoittaa joikaamista
  2. monikon partitiivi sanasta joiku

Esimerkkilauseet

Lapset olivat jokirannassa »jumalansilmiä» noukkimassa — Arjakin tuoma nimitys oli jo otettu käytäntöön — miehet istuivat päivänpaisteessa tarinoiden, ja naiset laulelivat omituisia joikujaan, joissa ei ollut mitään sanoja.
Kaarlo Hänninen, Arjak heimonsa viimeinen
Vabi vihelteli ja lauleli intiaanien ikivanhoja joikuja, Rod loilotti "Yankee Doodlea" ja "Tähtilippua", ja yksinpä vakaa Mukokikin laulahti silloin tällöin.
James Oliver Curwood, Aarteen etsijät
Fellman tutki myös Utsjoen kasvistoa ja eläimistöä ja keräsi alueen kansanperinnettä muun muassa saamelaisten joikuja.
Wikipedia: Jakob Fellman