joi­ku­ja

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: joikua

Merkitykset

  1. henkilö, joka harjoittaa joikaamista
  2. monikon partitiivi sanasta joiku

Esimerkkilauseet

Lapset olivat jokirannassa »jumalansilmiä» noukkimassa — Arjakin tuoma nimitys oli jo otettu käytäntöön — miehet istuivat päivänpaisteessa tarinoiden, ja naiset laulelivat omituisia joikujaan, joissa ei ollut mitään sanoja.
— Kaarlo Hänninen, Arjak heimonsa viimeinen
Vabi vihelteli ja lauleli intiaanien ikivanhoja joikuja, Rod loilotti "Yankee Doodlea" ja "Tähtilippua", ja yksinpä vakaa Mukokikin laulahti silloin tällöin.
— James Oliver Curwood, Aarteen etsijät
Fellman tutki myös Utsjoen kasvistoa ja eläimistöä ja keräsi alueen kansanperinnettä muun muassa saamelaisten joikuja.
— Wikipedia: Jakob Fellman