jo­ki­pa­to

Joelta kuului "tra-pa-tap, tra-pa-tap" — pyykkiämmäin toistaan tavoittava vaatteiden poukutus, ja nämät äänet hajosivat pitkin jokipadon auringossa kimaltelevaa pintaa, ja yhtaikaa kuului myllyveden putous; korvan ohi lentää suristi pelästynyt kärpänen.

Vanhoja jokipatoihin kuuluvia pyydyksiä on vitsoista tai havaksista sommiteltu lana monenlaisine muunnoksineen (Sirelius, Oma Maa II 4, s. 99). A.

Velho on huijannut entistä ystäväänsä Yeslickiä, kääpiötä jonka klaani asutti ennen kaivosta, ja hukuttanut heidät murtamalla jokipadon, näin tulvoittamalla kaivoiksen.