juk­ka

erisnimi, substantiivi/ˈjukːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

juk-ka (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 2 035. yleisin sana

Merkitykset

  1. jukkapalmu
  2. mikä tahansa jukkien (Yucca) sukuun kuuluva agaavekasvien heimon laji tai sellaisen yksilö

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Emäntä joi Jukin lasista hänen onnekseen.
— Onni Wetterhoff, Bergön pyyntimiehet
Lassi on kauhea, kun hän kampittaa, iske, ei auta, Jukka, Heikki päälle käy, suutarin nauta, et missään näy?
— Larin-Kyösti, Unta ja totta
Siellä kasvatetaan myös sokeriruokoa, banaania, jukkaa, kaakaota ja bambua sekä lypsykarjaa.
— Wikipedia: Risaralda (departementti)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan jukka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Suomenkielisen musikaalin sanoista vastasivat Jukka Virtanen ja Kristiina Drews.
— Wikipedia: Kurjat
Suomentaja Jukka Mallinen tarjosi siitä katkelmaa Parnasso-lehden julkaistavaksi.
— Wikipedia: Eduard Limonov
Ankarana kriitikkona tunnettu Jukka Kajava ylisti näyttelijöiden suorituksia kautta linjan.
— Wikipedia: Sylvi Salonen
Jukka Tarkan mukaan haluttiin ymmärtää Neuvostoliiton "legitiimejä turvallisuusintressejä".
— Wikipedia: Afganistanin sota

Etymologia

1jukka1 – vastustelu, tenä

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
savolaismurteet Keski-Pohjanmaa Utajärvi
Vastineita
karjala

Lainalähde: todennäköisesti ← germaaninen, vertaa gootti jiuka f. ’kiista, riita, tora’, waurdajiuka ’sanasota’, jiukan ’taistella, otella’, ? keskiyläsaksa jouchen ’ajaa, ahdistaa, pakottaa’.

Vertaa jaukka.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalajukkie ’inttää, väittää vastaan; jankata, jankuttaa’
–? viro murt. jukata ’lujasti sysätä, lykätä’, jukkida (Wied) ’ajaa, työntää’

Samaa juurta olevia sanoja

2jukka2 – jalaksien etupäitä yhdistävä poikkipuu eli jukolauta; silmukka (esim. reen etuosassa); kelkan tai ahkion vetoköysi; parirekien yhdysköysi; veneen kokka

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan juko yhteydessä
Vastineita
karjala

Lainalähde: ← germaaninen (kantaskandinaavi) *juka-: muinaisnorja oki, nykynorja oke ’poikkipuu’, nykyruotsi murt. oke ’sama merkitys, reen kaplaita yhdistävä poikkipiena’ (johd. s:sta muinaisnorja, nykynorja, nykyruotsi ok, gootti juk ’ies’ jne.).

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalajukko ’kelkan tai ahkion vetonuora’ (? ← suomi; suomi jukko myös → saame jukˈko ’nappula vuottoraipan päässä; vetolenkki ahkion keulassa’)

Samaa juurta olevia sanoja

3jukka3 – huonekasveina suosittuja lyhytvartisia kasveja, joiden kapeat miekkamaiset lehdet sijaitsevat ruusukkeina haarojen kärjissä, palmulilja

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä espanjan yuca ’jukka’ ehkä ← taino.

Taino on arawakilaisiin kieliin kuuluva kuollut kieli.

Englanninkieliset vastineet

  • Spanish daggeryläkäsite
  • yucca

Esiintymistiheys

127 565 esiintymää · 48.6 / milj.

Sana esiintyy noin 21 kertaa useammin sanoma- ja aikakauslehdissä kuin keskustelupalstoilla, mikä voi viitata muodollisempaan tyyliin.

Suomi24
23.4
Sanomalehdet
422.1
Aikakauslehdet
262.9
Wikipedia
77.1
Reddit
9.5
Tekstitykset
1.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: jukka 93 % · jukan 4 % · jukkaa 1 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ukːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jukka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jukka