jul­met­tu

adjektiivi/ˈjulmetːu(ˣ)/
Jaa

Merkitys

  1. (arkikieltä)valtava, suunnaton

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Vasta lopussa, kun rakkaus kohosi julmetuksi kilpalaulannaksi ja ammuskelemiseksi, heräsi Kaisa ja alkoi vaatia kotiin.
— Reino Rauanheimo, Kultavasikka
Mutta että tämä julmettu peto oli Mukkulan Sike eli rakuuna Sikstus Peura, joka oli saanut käskyn vaimentaa vahdin äänettömäksi, siitä ei Eerikki Friskillä ole enää harmainta aavistusta.
— Lauri Haarla, Portinsärkijä

Esiintymistiheys

2 389 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
1.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
1.4
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiivijulmettu
Genetiivijulmetun
Partitiivijulmettua
Essiivijulmettuna
Translatiivijulmetuksi
Inessiivijulmetussa
Elatiivijulmetusta
Illatiivijulmettuun
Adessiivijulmetulla
Ablatiivijulmetulta
Allatiivijulmetulle
Abessiivijulmetutta

Riimit

-ulmetːu

Kaikki riimit

Lähteet