1julma1 – villi, raaka; kauhea, hirveä, paha, ilkeä; ruma; rohkea; mainio; iso, vankka
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala, viro, udmurtti, komi
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | julma ’raaka, häijy; jörö, juro’ |
|---|
| viro | julm ’julma, säälimätön’ (← suomi, kuten myös pohjoissaame julˈbme (inarinsaame) ’tuimannäköinen, umpimielinen, vaitelias, (In) julma’ sekä nykyruotsi murt. Suomi jollmo(gär) ’luja, vankka; sangen’) |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| udmurtti | jun ’vahva, luja; sangen’ |
|---|
| komi | jon ’vahva, voimakas; voima’ (→ hanti jon ’vahva’). |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2julma2 – tuohen pintakalvo eli pintakelmu
- Levinneisyys
- paikoin Pohjois-Karjala Peräpohja
- Vastineita
- karjala
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | julmo, julmu (Suistamo) ’sama merkitys’ (? ← suomi). |
|---|