ka­liin­tu­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kuivettua, kovettua

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kalea yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Alkuperä hämärä, ehkä onomat.-lähtöinen (vertaa kalista). — Tähän on verrattu myös pohjoissaame taholta sanaa pohjoissaame gallo (eteläsaame luulajansaame) ’viileä sää’, katso kaalo1. Vertaa myös kaljama.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkale ’kolea’
karjalakalie ’syyskylmä (keli, jolle on ominaista paitsi kylmyys myös kova maa)’
vatja(Tsv) kale̮ ’kolkko (ääni)’
virokale ’kova; ankara; kolkko, kumea (ääni)’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähtökohta: Sanaa on arveltu lainaksi germaaninen asusta *χāl(i)ja-: muinaisyläsaksa hāli ’liukas’, keskiyläsaksa hæle, nykysaksa murt. hǟl ’sama merkitys’

jne.

Vertaa kuitenkin kalea: jos lähdetään alkumerk:stä ’kova’, voi koko kalja-sanue olla kontam. kale(a) + ilja(nne, ‑nko). Merkitystä ’kova’ edellyttää myös se, jos tähän yhteyteen halutaan liittää murt. harv. (Kaarina) kalju ’karkea (tukasta); (1664 kuv.) säälimätön’, johon vertaa inkeroinen kale ’karkea, karhea (tukka, villa)’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakaljama ’iljanne’, kalju ’(pää)kallo’, ? kaljakka ’kylmähkö, kylmä’.

suomi → pohjoissaame gālljâ (inarinsaame koltansaame) ’iljanne, lumeton jää; iljanteinen (keli)’.

Lue myös Kotuksen kirjoitus kaljama.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaliintua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaliintua