1kalla1 – jääröykkiö (karien rannassa); luja sulamaton jää; jäätikkö, talvitien (vielä sulamaton) pohja; luoto, kari
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi)
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- Perämeren rannikko, paikoin sisämaassakin Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Peräpohja
Lähtökohta: ← nykyruotsi murt. (laajalti Suomi ja Viro sekä Södermanland) kalla, kalle, kall ’rannalle kasautunut lumi ja jää; luoto’. — liivi kɔ̄la, kāla ’saari, särkkä; metsäsaareke’, ap-kɔ̄la ’iljanne’ todennäköisesti Riianlahden saarten ruotsi-murteista.