- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä latinan canna ’kanna’, oppitekoinen sana (Carl von Linné, 1753), jonka pohjana on latinan canna ’ruoko, kaisla’ ← kreikan kánna ’ruoko, kaisla’.
kan-na (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 639. yleisin sana
Johdettu sanasta: kantaa
Pohjan akka koukkuleuka, Koukkuleuka, harvahammas, Tuoppas hyytä hyhmiöstä, Jäätä jähmön kammiosta, Viskoppas vilua vettä, Kanna hyhmän karvallista, Kypenelle kyynnehelle, Karrelle palanehelle, Ett' ei märille menisi, Eikä visvoille viruisi!Kanna sinä kruukkua, minä kannan kirwestä.Hänen mukaansa elokuva tarjoaa "aivotonta, olematonta, sataan kertaan nähtyä holtitonta komediaräpellystä, jonka ideat eivät kanna kahta minuuttia".Lähtökohtana lähinnä latinan canna ’kanna’, oppitekoinen sana (Carl von Linné, 1753), jonka pohjana on latinan canna ’ruoko, kaisla’ ← kreikan kánna ’ruoko, kaisla’.
482 028 esiintymää · 183.7 / milj.
Taivutusluokka 9 (kala)
Yleisimmät: kannalta 73 % · kannalla 8 % · kannan 7 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ɑnːɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Kanna. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kanna