kan­non­pää

substantiivi/ˈkɑnːonˌpæː/
Jaa

Yhdyssana: kanto + pää

Merkitys

  1. kannon se osa, josta puun runko on siitä irrotettuJuuri kaadetun havupuun kannonpää on yleensä vaakasuora ja pihkainen.

Etymologia

genetiivi + kanto + pää Luokka:Suomen kielen metsätieteen sanasto

Esimerkkilauseet

Aaro oli kyyhöttänyt korkeahkossa piilopaikassaan, kolttaukon kannonpäähän kyhäämässä aittasessa, ja vaikka hänen ympärillään vallitsikin napaseudun synkkä yö, hän silti saattoi erottaa pienen pororaidon saapumisen.
— Olli Karila, Ylämaan kultaa
Kaskisauhut tupruu lehviin leijaillen sinivöinä kaartain karjatiellä, mäillä kiirii auer, tuomen tuoksu, miehet kannonpäitä vääntää siellä, mikä pauke, ryske, juoksu heltehessä liekkien!
— Larin-Kyösti, Kyläisiä lauluja
Aittojärvi on Keski -Suomessa Kannonkoskessa ja Saarijärvellä Kannonpään lähellä sijaitseva järvi.
— Wikipedia: Aittojärvi (Kannonkoski)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 18

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikannonpää
Genetiivikannonpään
Partitiivikannonpäätä
Essiivikannonpäänä
Translatiivikannonpääksi
Inessiivikannonpäässä
Elatiivikannonpäästä
Illatiivikannonpäähän
Adessiivikannonpäällä
Ablatiivikannonpäältä
Allatiivikannonpäälle
Abessiivikannonpäättä

Riimit

-æː

Kaikki riimit

Lähteet