Asiasanasto.fi

kannonpää

substantiivi

/ˈkɑnːonˌpæː/

Yhdyssana: kanto + pää

Merkitys

  1. 1.kannon se osa, josta puun runko on siitä irrotettuJuuri kaadetun havupuun kannonpää on yleensä vaakasuora ja pihkainen.

Etymologia

genetiivi + kanto + pää Luokka:Suomen kielen metsätieteen sanasto

Esimerkkilauseet

Aaro oli kyyhöttänyt korkeahkossa piilopaikassaan, kolttaukon kannonpäähän kyhäämässä aittasessa, ja vaikka hänen ympärillään vallitsikin napaseudun synkkä yö, hän silti saattoi erottaa pienen pororaidon saapumisen.

Olli Karila, Ylämaan kultaa

Kaskisauhut tupruu lehviin leijaillen sinivöinä kaartain karjatiellä, mäillä kiirii auer, tuomen tuoksu, miehet kannonpäitä vääntää siellä, mikä pauke, ryske, juoksu heltehessä liekkien!

Larin-Kyösti, Kyläisiä lauluja

Aittojärvi on Keski -Suomessa Kannonkoskessa ja Saarijärvellä Kannonpään lähellä sijaitseva järvi.

Wikipedia: Aittojärvi (Kannonkoski)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 18

Nominatiivikannonpää
Genetiivikannonpään
Partitiivikannonpäätä
Essiivikannonpäänä
Translatiivikannonpääksi
Inessiivikannonpäässä
Elatiivikannonpäästä
Illatiivikannonpäähän
Adessiivikannonpäällä
Ablatiivikannonpäältä
Allatiivikannonpäälle
Abessiivikannonpäättä

Riimit

-æː

Kaikki riimit