Asiasanasto.fi

kan­san­ta­rusubstantiivi

/ˈkɑnsɑnˌtɑru/

Yhdyssana: kansa + taru

Merkitys

  1. 1.(kansatiede)(mytologia)kansanomainen kertomus tai tarina, monissa tapauksissa luonteeltaan mytologinen tai legenda

Synonyymit

Etymologia

genetiivi + kansa + taru

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Vaivilan monasterista ei meidän aikoihin lie säilynyt mitään kansantarua, eikä itse nimeäkään Möntsälän tienoilla tunnettu.

Theodor Schwindt, Kansantaruja Laatokan luoteis-rannikolta kesällä 1879

Tämä joululeikki, joka esitettiin Helsingissä Nya Svenska Läroverket’in joulujuhlassa v. 1898, on sommiteltu vanhojen kansantarujen mukaan Loviisan ja Porvoon seuduilta.

Alli Trygg-Helenius, Joululeikkejä ja vuorokeskusteluja

Kansankulttuurissa tanssi, laulu ja kansantarut kietoutuvat yhteisesitykseksi, jossa yleisö elää mukana ja osallistuu lauluin ja taputuksin vanhojen kansantarinoiden kertaamiseen.

Wikipedia: Lesotho

Englanninkieliset vastineet

  • folktale

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikansantaru
Genetiivikansantarun
Partitiivikansantarua
Essiivikansantaruna
Translatiivikansantaruksi
Inessiivikansantarussa
Elatiivikansantarusta
Illatiivikansantaruun
Adessiivikansantarulla
Ablatiivikansantarulta
Allatiivikansantarulle
Abessiivikansantarutta

Riimit

-ɑru

Kaikki riimit
luokat: