ka­pi­na­mie­li

INRA yksinn, auringolle, nopein tempoin: Mun ainoa tuttavani, mun ainoa hallitsijani, olen kapinamielellä, tän' aamuna uhmalla tanssin, en raivolta riemua kiellä.

kapinamielen_ Jumalaa vastaan — mielialan, joka lopulta repii rikki jokaisen ihmisen sisällisesti, ellei hänessä tosi mielenmuutosta tapahdu, s.o.

Ikään kuin heitä lepyttääkseen hän muutti tyyliään ja alkoi teoksillaan puhua paremminkin valtion parasta kuin kirjoittaa kapinamielistä runoutta.