kar­hak­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. karkea, karhea; äkeä, kiukkuinen; raju; sisukas; terhakka
  2. karahka; reen paju

Etymologia

karhakka1 – karkea, karhea; äkeä, kiukkuinen; raju; sisukas; terhakka

Levinneisyys
itämurteet
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja; samaa alkuperää kuin karhea, karhe, karhi ja karhu, katso näitä.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakarhakka, ‑o ’karkea, karhea; kampaamaton tukka; tuima, ankara (tuuli); vastahakoinen, kykenemätön’, karhakoittoa ’tehdä karkeaksi’.

Samaa juurta olevia sanoja

karhakka2 – karahka; reen paju

Sanakirjassa
Käsitellään sanan karahka yhteydessä
Vastineita
pohjois- eli vienankarjala

Johd. sanasta kara1, katso myös karanko, karas.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala karahka (? ← suomi) ’kuiva oksa, kuivunut pikku puu’

(suomi → pohjoissaame gāhrek ’ruma, kitukasvuinen, mutkainen, monihaarainen puu’, gāhrâk ’pitkä, ruma ranka; kaadettu puunkäkkärä’).

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (3)
  • Anderson 1879 Studien 141 (sm ~ lp)
  • Kalima 1915 OLR 106 (+ ka)
  • SKES 1955 161 (lp < sm)

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karhakka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karhakka