ka­rik­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kepakko, kalikka
  2. (puolikuiva) näre, kuusen tai havupuun oksa, vitsasnäre, riuku, kepakko

Etymologia

1karikka1 – kepakko, kalikka

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kadikka yhteydessä
Vastineita
vatja, viro
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

vatjakadikka ’kalikka’
virokaigas ’kepakko, patukka, kalikka’ (→ liivi kāika ’keppi’).

Samaa juurta olevia sanoja

2karikka2 – (puolikuiva) näre, kuusen tai havupuun oksa, vitsasnäre, riuku, kepakko

Sanakirjassa
Käsitellään sanan karahka yhteydessä
Vastineita
pohjois- eli vienankarjala

Johd. sanasta kara1, katso myös karanko, karas.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala karahka (? ← suomi) ’kuiva oksa, kuivunut pikku puu’

(suomi → pohjoissaame gāhrek ’ruma, kitukasvuinen, mutkainen, monihaarainen puu’, gāhrâk ’pitkä, ruma ranka; kaadettu puunkäkkärä’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karikka