kar­jai­nen

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. paimen
  2. kiimainen, himokas; raju, äksy, vallaton; ylimielinen, ylpeä

Etymologia

1karjainen1 – paimen

Sanakirjassa
Käsitellään sanan karja yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: mahdollisesti ← germaaninen *χarja-, vertaa gootti harjis ’joukko, sotajoukko’, muinaisyläsaksa hari, heri, nykysaksa Heer ’sama merkitys’, muinaisnorja herr, muinaisruotsi hær, nykyruotsi här ’parvi, joukko’. Myös balttilainen alkuperää on esitetty (vertaa muinaispreussi karja ’sotajoukko’).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkarja ’(koko kylän lehmi)karja’, karjakkoi ’naispaimen, paimentyttö’
karjalakarja ’nautakarja’
lyydikard́ (mon. ‑ad; lehm-, hebo-, lammask.) ’lauma’
vatjakarja ’(lehmi)karja’
virokari (g. karja) ’sama merkitys’, karjane, karjas, karjus, karjaline ’paimen’
liivikɔ̄ŕa, kōra ’karja’

(suomi → pohjoissaame murt. garˈje, inarinsaame kärji ’(lehmi)karja’)

Samaa juurta olevia sanoja

2karjainen2 – kiimainen, himokas; raju, äksy, vallaton; ylimielinen, ylpeä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan karjas yhteydessä

Ehkä onomat. alkuperää (merkityksen kannalta vertaa keskiyläsaksa brunft ’hirvien pariutumishuuto’ ~ brummen ’möyrytä’), ellei pohjana ole s.v. karja mainittu ’(sota)joukkoa’ merkitsevä sana, joka itämerensuomi taholla on ensin voinut saada meluavan joukon merkityksen. Katso myös karjua.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karjainen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karjainen