kau­hal­li­nen

Kun ei annettaisi tuota pikommia, niin minä olisin syömättä kaksi päivää, huoahti Kaipio, pyyhkäsi hien otsaltaan ja ryyppäsi vielä kauhallisen vettä.

Sanaa sanomatta kiiruhti hän tulikuuman puuropadan luo, sivalti siitä kauhallisen puuroa ja — ennenkuin kukaan osasi aavistaakaan, mitä poika aikoi, oli hän kauhalla lyönyt Jussia vasten suuta.

Hän kutsui kappaletarjontaa selkeäksi mutta omaperäiseksi kauhalliseksi menneiden vuosikymmenten suomi -iskelmää.