1kauha1 – varrellinen ammennusväline
- Alkuperä
- Lainasana (balttilainen: *kauša)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- laajalti murt.
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Lainalähde: ← balttilainen *kauša, vertaa liettua káušas ’iso kauha, puinen juoma-astia’, latvia kauss ’kallo, pääkoppa; kuppi, malja; kauha’. Yleislappalainen gukˈse ’kauha’ ei voine kuulua tähän, koska sen pitäisi alueella eteläsaame uumajansaame piitimensaame olla asussa *guwˈse (myös 1. tavun vokaali on poikkeuksellinen, po. uo eikä u).
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| – | ? inkeroinen kāvi ’kauha, kuppi, vedenammennusastia’ (? ← vatja) |
|---|---|
| karjala | kauha |
| lyydi | kauh(e̮) |
| vepsä | kauh (g. ‑an), kouh, kåuh, kåuvaz (mon. kåuhad) |
| vatja | kavi (← *kauhi) ’kauha’ |
| viro | murt. (Iisaku) kavi ’löylykauha’ (← vatja) |