kel­lo­jen­soit­to

substantiivi/ˈkelːojenˌsoi̯tːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kel-lo-jen-soit-to (5 tavua) · 14 kirjainta

Yhdyssana: kello + soitto

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kellojen, erityisesti kirkonkellojen, soittaminen

Esimerkkilauseet

Herra Ford alkoi uudestaan kertoa, miten hän oli ensikerran lukenut "Kellojensoiton", ja herra Ends saman tien ruikutti toiseen kertaan, miten hänen sisarensa oli ollut ihastunut "Kellojensoittoon", ja sanoi tuon sisaren tytön olevan opettajana eräässä Alamedan koulussa.
— Jack London, Martin Eden
Hän suvaitsi vastata seurueensa herrojen kysymyksiin ja puhutella heitä, ja kun vihdoin kellojensoitto, tykinlaukaukset ja aaltoilevat ihmisjoukot tervehtivät häntä, huomasi hän, kuinka oikein oli tehnyt palatessaan.
— Carl Blink, Eerik XIV ja Juhana III II
Noitien kokous, jonka keskeyttää pienen kirkon kaukainen kellojensoitto, jolloin pahat henget häviävät.
— Wikipedia: Yö autiolla vuorella

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oitːo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kellojensoitto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kellojensoitto