Asiasanasto.fi

kellojensoitto

substantiivi

/ˈkelːojenˌsoi̯tːo/

Yhdyssana: kello + soitto

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.kellojen, erityisesti kirkonkellojen, soittaminen

Esimerkkilauseet

Hän suvaitsi vastata seurueensa herrojen kysymyksiin ja puhutella heitä, ja kun vihdoin kellojensoitto, tykinlaukaukset ja aaltoilevat ihmisjoukot tervehtivät häntä, huomasi hän, kuinka oikein oli tehnyt palatessaan.

Carl Blink, Eerik XIV ja Juhana III II

Ja kellojensoitto kuului kumeana ja raskaana ilman halki.

C. Georg Starbäck, Niilo Bonpoika Sture III Testamentti

Noitien kokous, jonka keskeyttää pienen kirkon kaukainen kellojensoitto, jolloin pahat henget häviävät.

Wikipedia: Yö autiolla vuorella

Taivutustiedot

Nominatiivikellojensoitto
Genetiivikellojensoiton
Partitiivikellojensoittoa
Essiivikellojensoittona
Translatiivikellojensoitoksi
Inessiivikellojensoitossa
Elatiivikellojensoitosta
Illatiivikellojensoittoon
Adessiivikellojensoitolla
Ablatiivikellojensoitolta
Allatiivikellojensoitolle
Abessiivikellojensoitotta

Riimit

-oitːo

Kaikki riimit