kellojensoitto
substantiivi/ˈkelːojenˌsoi̯tːo/kel-lo-jen-soit-to (5 tavua) · 14 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- kellojen, erityisesti kirkonkellojen, soittaminen
Esimerkkilauseet
Herra Ford alkoi uudestaan kertoa, miten hän oli ensikerran lukenut "Kellojensoiton", ja herra Ends saman tien ruikutti toiseen kertaan, miten hänen sisarensa oli ollut ihastunut "Kellojensoittoon", ja sanoi tuon sisaren tytön olevan opettajana eräässä Alamedan koulussa.Hän suvaitsi vastata seurueensa herrojen kysymyksiin ja puhutella heitä, ja kun vihdoin kellojensoitto, tykinlaukaukset ja aaltoilevat ihmisjoukot tervehtivät häntä, huomasi hän, kuinka oikein oli tehnyt palatessaan.Noitien kokous, jonka keskeyttää pienen kirkon kaukainen kellojensoitto, jolloin pahat henget häviävät.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-oitːo
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kellojensoitto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kellojensoitto