soit­to

substantiivi/ˈsoi̯tːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

soit-to (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 3 114. yleisin sana

Johdettu sanasta: soittaa

Merkitykset

  1. soittaminen puhelimella; puhelinsoitto
  2. soittaminen musiikki-instrumentilla; kellon soittaminen
  3. soittimien tai kellon soitosta muodostuva musiikki tai ääni
  4. levysoittimen tms. soittaminen
  5. merkkiääni

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Huokauksia, nyyhkytystä ja pakinaa, johon yhtyy kuolinkellojen kumea soitto, kuuluu väkijoukosta, joka uteliaana seuraa määränpäähän ja tunkeutuu lähelle nähdäkseen miten pyöveli lopullisesti esittää osansa tässä kamalassa murhenäytelmässä.
— Matilda Roslin-Kalliola, Viestini menneiltä sukupolvilta
Jotenkin välinpitämättöminä sellaisesta sankarimaisuudesta, maistelivat Risler ja Sigismund oluttaan, kääntämättä suurta huomiota soittoon, kun, laulun loputtua, käsien taputuksessa, huudoissa, hälinässä, joka sitä seurasi, ukko Planus huudahti:.
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi
Kun kesä tuli, saimme soiton kolmelta suurimmalta festarijärjestäjältä, jotka kaikki sanovat ettemme voi soittaa, koska pääesiintyjä niin vaatii.
— Wikipedia: Mr. Bungle

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan soitto lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Hän myös edesauttoi Heinäveden laulu - soitto - ja urheilujuhlien järjestämistä.
— Wikipedia: Otto Kotilainen
Soitto kaikui hirvittävänä meluna sekä suuressa salissa että avarassa hallissa.
— Toivo Tarvas, Eri tasoilta
Ma kuulen vienon soiton kaukaa yöstä, mi rajana on menneisyyden maille.
— Waldemar Piha, Aamuruskon siivillä
Tuttu tunnettu tuo soitto, sävel sielun seestynehen, taivahisiin tahtovaisen.
— Willie Angervo, Kaukomieli

Etymologia

1soitto1 – soittaminen; merkkiääni; puhelu

Sanakirjassa
Käsitellään sanan soida yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä

On oletettu, että tähän yhteyteen kuuluisivat myös:

Toisaalta on arveltu, että itämerensuomi-saamelaiset sanat eivät kuulu muiden main. etäsukukielten sanojen yhteyteen ja merk:n kehitys on ollut päinvastainen (vertaa kehitys ’puhaltaa’ → ’puhua’, katso puhua). Siinä tapauksessa, että tämä merk:n kehitys on hyvin vanha, myös marin ja ugrilaisten kielten sanat voisivat kuulua tähän. Lähtökohtana voisi olla onomat.-deskr. nopean liikkeen ja sen synnyttämän äänen kuvaus (kulkuneuvo, keppi, soittimen kieli). Vertaa myös soihtu, soimata ja sojo.

Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensoittā ’soittaa; kulkea, mennä nopeasti’, soittu ’soitin, soittoväline’
karjalasoija ’soida; olla soitimella’, šoija ’soida; raksuttaa; kalkkaa; vinkua; viuhua’, soittoa ’soittaa soitinta tai kelloa; soida (kello); suhista (korva), tykyttää (suoni); mennä, liikkua nopeasti’, soittu ’soitin’, soitto ’sama merkitys; soitto’
lyydisoittoa ’soittaa; tykyttää (valtimo)’, soitto ’harmonikka’
vepsäsoitta ’soittaa torvea, pilliä; (K myös) lyödä jymäyttää’, soit ’soittopilli’
vatjase̮ittā ’riidellä, haukkua’, se̮ite̮lla ’sama merkitys’, (vatjan Kukkosin murre) soittā ’soittaa; kulkea (hevosella, veneellä)’
virosõita ’ajaa, ajella’, sõit ’ajo, ajelu; matka’, sõidelda ’torua, moittia, riidellä’
liivise̮itə ’nuhdella’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamečuoggjât ’soida’, čuojâtit ’soittaa’ (pohjoissaame soaiˈtet (inarinsaame) ’soittaa; soittaa puhelimella’ ← suomi).

Vertailukohtia

–? länsimari ša-, šo-: (johd.) šaktem, itämari šoktem ’soittaa; soida, kuulua’
etelämansietelämansi itämansi soj, länsimansi pohjoismansi suj ’puhe; ääni; huuto, meteli; sanoma, maine’
itähantiitähanti sö̆j, etelähanti sĕj, pohjoishanti sĭj ’ääni, puhe; huhu; tieto’ (→ pohjoismansi sij ’sama merkitys’)
–? unkari zaj ’melu, hälinä’; silloin soimisen merk. olisi primaari ja itämerensuomalaisissa kielissä tavattava merk. ’ajaa, ajattaa; moittia’ edellisestä kehittynyt.

2soitto2 – soihtu; valojuova, säde, revontulet; pitkänomainen pilvimuodostelma; (pitkäliekkinen) tuli, loimu

Sanakirjassa
Käsitellään sanan soihtu yhteydessä

(suomi → pohjois- eli vienankarjala soittu ’päresoihtu’).

Deskr.-sävyisiä sanoja, jotka osittain liittynevät soida sanueeseen (vertaa soittaa muun muassa ’suihkuta; hulmuta’), osittain lienevät s.v. soida ja suitsu main. sanojen kontam:n tulosta.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • bowing
  • call
  • bell
  • toll
  • playback

Esiintymistiheys

72 696 esiintymää · 27.7 / milj.

Suomi24
26.3
Sanomalehdet
47.4
Aikakauslehdet
26.8
Wikipedia
28.0
Reddit
15.6
Tekstitykset
35.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: soitto 37 % · soittoa 21 % · soiton 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oitːo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Soitto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/soitto