1kelo1 – pystyyn kuivunut, kuoreton puu, tavallisesti mänty
- Levinneisyys
- etupäässä itämurteet
- Vastineita
- karjala, lyydi
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kelo, keloi, keli ’pystyyn kuivunut kuoreton mänty’ |
|---|---|
| lyydi | kelo, keĺi ’kelo(puu)’. |
suomi → inarinsaame keälu ’sileä, oksaton, ohutkuorinen mänty’, koltansaame keällă ’kelo’.
Samaa juurta olevia sanoja
- kelohonka
- ‑puu