ke­ro

erisnimi, substantiivi/ˈkero/
Jaa

Merkitykset

substantiivi

  1. paljas, puita kasvamaton tunturinlaki

erisnimi

  1. suomalainen sukunimi

Etymologia

saamen sanasta čearru

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Iisakki käveli edellä männikköön vievälle polulle, Kero-Pieti köpitti perässä, harmaa villapusero yllään, takki käsivarrella.
Väinö Kataja, Koskenlaskijan morsian
Kerojen juurelta työntyi vastaan Inganniemi, jolla sijaitsi Aslakin kotakylä.
Lauri Haarla, Kurkien taru
Muut laet eli kerot länteen päin ovat Ukonhattu ja korkein huippu Noitatunturi (540  m, aiemmalta nimeltään Seitakero).
Wikipedia: Pyhätunturi

Esiintymistiheys

4 164 esiintymää · 1.6 / milj.

Suomi24
1.4
Sanomalehdet
6.8
Aikakauslehdet
2.9
Wikipedia
1.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikero
Genetiivikeron
Partitiivikeroa
Essiivikerona
Translatiivikeroksi
Inessiivikerossa
Elatiivikerosta
Illatiivikeroon
Adessiivikerolla
Ablatiivikerolta
Allatiivikerolle
Abessiivikerotta

Riimit

-ero

Kaikki riimit

Lähteet