ke­ro

erisnimi, substantiivi/ˈkero/
Jaa

Merkitykset

substantiivi

  1. paljas, puita kasvamaton tunturinlaki

erisnimi

  1. suomalainen sukunimi

Etymologia

saamen sanasta čearru

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Iisakki käveli edellä männikköön vievälle polulle, Kero-Pieti köpitti perässä, harmaa villapusero yllään, takki käsivarrella.
— Väinö Kataja, Koskenlaskijan morsian
Kerojen juurelta työntyi vastaan Inganniemi, jolla sijaitsi Aslakin kotakylä.
— Lauri Haarla, Kurkien taru
Muut laet eli kerot länteen päin ovat Ukonhattu ja korkein huippu Noitatunturi (540  m, aiemmalta nimeltään Seitakero).
— Wikipedia: Pyhätunturi

Esiintymistiheys

4 164 esiintymää · 1.6 / milj.

Suomi24
1.4
Sanomalehdet
6.8
Aikakauslehdet
2.9
Wikipedia
1.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikero
Genetiivikeron
Partitiivikeroa
Essiivikerona
Translatiivikeroksi
Inessiivikerossa
Elatiivikerosta
Illatiivikeroon
Adessiivikerolla
Ablatiivikerolta
Allatiivikerolle
Abessiivikerotta

Riimit

-ero

Kaikki riimit

Lähteet