Asiasanasto.fi

kerttu

erisnimi, substantiivi

/ˈkertːu/

Merkitykset

  1. 1.eräs naisen etunimi
  2. 2.mikä tahansa kerttujen heimon (Sylviidae) laji tai yksilö
  3. 3.yksikkö suvun nimestä kertut (Sylvia)

Etymologia

Ilmeisesti henkilönnimestä Kerttu (< germaaninen Gertrud). Sanan nykyinen merkitys (’Sylviidae-heimon lintu’) on luotu oppitekoisesti 1800-luvun lopulla. Sana on mainittu ensi kerran W. Nylanderin luettelossa 1849 Sylvia-sukuisten lintujen suomenkielisenä nimenä. Kansankielessä sana on merkinnyt tikkaa tai palokärkeä muiden merkitysten lisäksi. Pohjoismaista tunnetaan kansantarina, jossa punahuivinen nainen nimeltä Gertrud muuttuu kirottuaan linnuksi (palokärjeksi).

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Tämä uni sai hänen, sittenkuin hän heräsi, ymmärtämään heidän asemansa hullunkurisuuden: he olivat naimisissa, Kerttu vaati vihkimistä, kapteeni ei saanut Kerttua ajatella, mutta he olivat naimisissa!

Arvid Järnefelt, Veneh'ojalaiset

Ajatus, että lapset todella voisivat joutua pakenevan ihmislauman jalkoihin, oli niin säikäyttänyt Kertun, että hän suin päin juoksi kadulle, ehtimättä ottaa muuta kuin huivin päähänsä.

Arvid Järnefelt, Veneh'ojalaiset

Aikaisemmin timaleihin on luettu huomattavasti enemmän lajeja, mutta siihen kuuluneita lajeja on siirretty muun muassa kerttujen, herttujen, rillien, vireoiden, peukkulien ja pyrstötimalien heimoihin.

Wikipedia: Timalit

Englanninkieliset vastineet

  • warbler
  • Old World warbler
  • true warbler

Esiintymistiheys

10 532 esiintymää, 4.0 / milj.

Suomi24
2.6
Sanomalehdet
18.1
Aikakauslehdet
17.4
Wikipedia
12.5
Reddit
0.7
Tekstitykset
2.0

Taivutustiedot

NominatiiviKerttu
GenetiiviKertun
PartitiiviKerttua
EssiiviKerttuna
TranslatiiviKertuksi
InessiiviKertussa
ElatiiviKertusta
IllatiiviKerttuun
AdessiiviKertulla
AblatiiviKertulta
AllatiiviKertulle
AbessiiviKertutta

Riimit

-ertːu

Kaikki riimit