kerttu
erisnimi, substantiivi/ˈkertːu/
Merkitykset
Etymologia
Ilmeisesti henkilönnimestä Kerttu (< germaaninen Gertrud). Sanan nykyinen merkitys (’Sylviidae-heimon lintu’) on luotu oppitekoisesti 1800-luvun lopulla. Sana on mainittu ensi kerran W. Nylanderin luettelossa 1849 Sylvia-sukuisten lintujen suomenkielisenä nimenä. Kansankielessä sana on merkinnyt tikkaa tai palokärkeä muiden merkitysten lisäksi. Pohjoismaista tunnetaan kansantarina, jossa punahuivinen nainen nimeltä Gertrud muuttuu kirottuaan linnuksi (palokärjeksi).
Yhdyssanat ja johdokset
Yhdyssanat
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
Tämä uni sai hänen, sittenkuin hän heräsi, ymmärtämään heidän asemansa hullunkurisuuden: he olivat naimisissa, Kerttu vaati vihkimistä, kapteeni ei saanut Kerttua ajatella, mutta he olivat naimisissa!
Ajatus, että lapset todella voisivat joutua pakenevan ihmislauman jalkoihin, oli niin säikäyttänyt Kertun, että hän suin päin juoksi kadulle, ehtimättä ottaa muuta kuin huivin päähänsä.
Aikaisemmin timaleihin on luettu huomattavasti enemmän lajeja, mutta siihen kuuluneita lajeja on siirretty muun muassa kerttujen, herttujen, rillien, vireoiden, peukkulien ja pyrstötimalien heimoihin.
Englanninkieliset vastineet
- warbler
- Old World warbler
- true warbler
Esiintymistiheys
10 532 esiintymää, 4.0 / milj.
Taivutustiedot
| Nominatiivi | Kerttu |
| Genetiivi | Kertun |
| Partitiivi | Kerttua |
| Essiivi | Kerttuna |
| Translatiivi | Kertuksi |
| Inessiivi | Kertussa |
| Elatiivi | Kertusta |
| Illatiivi | Kerttuun |
| Adessiivi | Kertulla |
| Ablatiivi | Kertulta |
| Allatiivi | Kertulle |
| Abessiivi | Kertutta |
Riimit
-ertːu
Kaikki riimit