ket­ju­sä­e

Kuten olemme nähneet, Agricola käytti alkuperäisissä runoissaan nelinousuista, parittain loppusointuista ketjusäettä, joka oli tullut 1300-luvun alussa ritarirunouden mukana Ruotsiin (II, s. 250) ja oli vanha lai-runojen ja fablioiden mitta.

Malleinansa Don Quixote ja Sancho Panza sekä mahdollisesti Menippolainen satiiri (III, s. 254) ja Scarronin burleski runous Butler kuvaa jankuttavilla nelinousuisilla, loppusointuisilla ketjusäkeillä puritaanikiihkoilijan, rauhantuomari Hudibrasin, ja hänen seuralaisensa Ralphin retkeä maaseudulle, kieltämään kansan viattomiakin huvituksia.

Eerikinkronikan runomuoto on knitteli eli kalikka - tai ketjusäe.