ket­to

substantiivi/ˈketːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ket-to (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. jonkin pinnalle muodostuva kalvo tai pintakerrostuma

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Kuoressa samoin on useampaa erikertaa, ensin puuta vasten nila l. niini (liber, bast), sitte välikuori (periderma, barkhud) ja päälimmäisnä närvi l. ketto (epidermis, öfverhud).
— Elias Lönnrot, Kasvikon oppisanoja
Kuulet sen ketoin kukka, Jouvu tänn', juokse!
— C. A. Gottlund, Otava Osa I
Lämpötilan nousua hillitään sekoittamalla käymistilassa olevaa viiniä pumppaamalla käymissammion pohjalta viiniä kuorten muodostaman keton päälle tai painamalla kettoa viinin sekaan useita kertoja päivässä.
— Wikipedia: Cabernet Sauvignon

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kesi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

Lainalähde: Epätodennäköinen on selitys, että suomi kesi palautuisi varhaiskantasuomi asuun *kente, joka taas olisi ← indoeurooppalainen *skento (→ germaaninen *skenþa → *skinþa → muinaisnorja skinn ’nahka’), ja että mordvan sana olisi lainautunut kantasuomesta vasta -n-:n kadottua.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkettǟ ’irrottaa (esimerkiksi pajunparkkia)’, kettu ’kalvo’
karjalaketteä ’nylkeä; (kuv.) riistää rahat viekkaudella, petoksella; liikkua nopeasti’, kettu ’varsinkin maidon tai puuron päällä oleva kalvo, kelmu, ketto; eläimen nahka; puun, juurikasvin tms. kuori’
lyydiket, kettu ’(käärmeen, mateen) nahka’
vepsäkeźi (g. kede̮n) ’nahka (esimerkiksi karhun)’
vatjaketto ’kelmu, kuori’ (← suomi)
virokesi (g. kee) ’tyhjä kuori, kauna; palko; (E) tyhjä käärmeen nahka’, kett (g. ketu) ’hilseillessä irtaantunut ihon hitu, hilse; (Kuusalu; ? ← suomi) käärmeen nahka’, kätt (g. kätu, Wied) ’(ihon) hilseily, pykiminen’, ketutada, kätutada ’hilsehtiä, pykiä (iho)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame ‑kât: sârvaskât ’hirvaan talja’, inarinsaame ‑kat, ‑kot, ‑koat: sarveskat (mon. ‑kađah), sarveskoat (mon. ‑koađih) ’sama merkitys’, njoamȧlkat, ‑kot (mon. ‑kađah, ‑kođah) ’jäniksen nahka’, koltansaame ‑ke̮tt: sa̮´rveske̮tt ’hirvaan talja’, kildininsaame ke̮tt ’talja, (karhun, lampaan) karvainen nahka’ (turjansaame keähta g. keädda ’poron kallo- ja koipinahat yhdessä’ ← suomi ketto)
ersämordvaersämordva ked́, käd́, mokšamordva ked́ ’nahka, talja; (hedelmän) kuori’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Käännökset

  • engl.pellicle
  • ruotsipellikel, ythinna

Englanninkieliset vastineet

  • pellicle

Esiintymistiheys

339 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.3
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-etːo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ketto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ketto