kie­kai­su

substantiivi/ˈkie̯kɑi̯su/
Jaa

Johdettu sanasta: kiekaista

Merkitys

Etymologia

kiekaista + johdin -u

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Loppuvedokseen kukkopoika kuitenkin tempaisi kiekaisun, joka vuorostaan pani vanhan heltan punoittamaan, vieläpä nokankin pahaenteisesti tuhahtelemaan.
— Urho Karhumäki, Kylä järven rannalla
Ravintolan radiosta kuuluu tällaiseen aurinkoiseen keskipäivään sopimaton ja repivä hotti, joka päättyy pitkään kiekaisuun.
— Reino Rauanheimo, Taikapiiri
Äänenmurroksessa on hankala laulaa, ääntä on vaikea hallita ja joskus väistämättä ääni hyppää modaalista falsettiin tuottaen eräänlaisen kiekaisun ja joka on sangen nolostuttavaa yleisön edessä.
— Wikipedia: Poikakuoro

Esiintymistiheys

349 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 2

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikiekaisu
Genetiivikiekaisun
Partitiivikiekaisua
Essiivikiekaisuna
Translatiivikiekaisuksi
Inessiivikiekaisussa
Elatiivikiekaisusta
Illatiivikiekaisuun
Adessiivikiekaisulla
Ablatiivikiekaisulta
Allatiivikiekaisulle
Abessiivikiekaisutta

Riimit

-iekɑisu

Kaikki riimit

Lähteet