kiil­le

substantiivi/ˈkiːlːeˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kiil-le (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: kiiltää

Merkitykset

  1. ryhmä silikaatteihin lukeutuvia mineraaleja, joille on yhteistä yksi erittäin etevä lohkosuunta, mistä syystä kiilteet lohkeavat helposti ohuiksi läpikuultaviksi liuskoiksi. Kiilteiden kidejärjestelmä on monokliininen, ja niiden kiteet ovat muodoltaan kuusikulmaisia liuskaryppäitä. Kiilteistä yleisin on biotiitti eli musta kiille, josta tunnetaan myös muunnos nimeltä vermikuliitti
  2. sama kuin hammaskiille
  3. kiiltäväksi tekevä aine, erityisesti huulikiille

Synonyymit

Esimerkkilauseet

— — Kuule, Louhi, se on kiille rakkauden, kimallus kiven jaloimman, joka hehkuu aamuin illoin, öin ja päivin lakkaamatta ilman aurinkoa kuuta, revon-tulten riehuntata, taikka tähtein välkyntätä.
— Willie Angervo, Kaukomieli
Maakunnasta on jo pitkät ajat saatu myös vaskea, rautaa, kiillettä, molybdeeniä, grafiittia sekä kalkkifosfaattia.
— Akseli Rauanheimo, Kanada-kirja
Harvinaisempina mineraaleina esiintyvät oliviini, kiilteet, kvartsi ja oksidit, erityisesti ilmeniitti ja magnetiitti.
— Wikipedia: Diabaasi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kiille lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Tine oli tehnyt parhaansa ja pieni palanen hampaan kiillettä putosi kuvastimen eteen.
— Herman Bang, Valkea talo

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiiltää yhteydessä
Vanhin tieto
1867
Vastineita
karjala, vatja, viro, liivi, pohjoissaame, inkeroinen

Samaa (mahdollisesti alkuaan deskr.) sanuetta ovat myös kiilua, kiilu (k.-silmä), kiilustaa, kiilostaa

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakiilteä, kilteä, kiltteä ’kiiltää, välkkyä, loistaa’
vatjatšīlata (prs. tšīltāb), vatjan Kukkosin murre kīltāssa ’kiiltää’
virokiilata ’loistaa, kiiltää’, kiilas ’sileä, loistava’
liivikīĺt́ə ’häikäistä, sokaista’, kīĺaz ’sileä, liukas’, kīĺastə ’tulla sileäksi, kiiltää’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame murt. kiltēt (eteläsaame piitimensaame inarinsaame) ’kiiltää, loistaa’ (sen sijaan ainakin pohjoissaame murt. kilˈtet ’sama merkitys’ ← suomi).

Lähisukukielissä

inkeroinenkīlua ’kiilua’, kīlava ’kiiltävä’
karjalakiiluo ’kiilua, hohtaa, tuikkaa’
virokiiluda ’loistaa’ (? ← suomi), kiilustada ’sama merkitys’

Vertaa myös kilo2.

Englanninkieliset vastineet

  • lusterlähisynonyymi
  • enamel
  • mica

Esiintymistiheys

2 603 esiintymää · 1.0 / milj.

Suomi24
1.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.7
Wikipedia
1.7
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame), vokaalivaihtelutyyppi I

Yleisimmät: kiille 37 % · kiillettä 31 % · kiilteen 20 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːlːe

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiille. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiille