kii­lus­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kiilua

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiiltää yhteydessä
Vastineita
karjala, vatja, viro, liivi, pohjoissaame, inkeroinen

Samaa (mahdollisesti alkuaan deskr.) sanuetta ovat myös kiilua, kiilu (k.-silmä), kiilustaa, kiilostaa

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakiilteä, kilteä, kiltteä ’kiiltää, välkkyä, loistaa’
vatjatšīlata (prs. tšīltāb), vatjan Kukkosin murre kīltāssa ’kiiltää’
virokiilata ’loistaa, kiiltää’, kiilas ’sileä, loistava’
liivikīĺt́ə ’häikäistä, sokaista’, kīĺaz ’sileä, liukas’, kīĺastə ’tulla sileäksi, kiiltää’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame murt. kiltēt (eteläsaame piitimensaame inarinsaame) ’kiiltää, loistaa’ (sen sijaan ainakin pohjoissaame murt. kilˈtet ’sama merkitys’ ← suomi).

Lähisukukielissä

inkeroinenkīlua ’kiilua’, kīlava ’kiiltävä’
karjalakiiluo ’kiilua, hohtaa, tuikkaa’
virokiiluda ’loistaa’ (? ← suomi), kiilustada ’sama merkitys’

Vertaa myös kilo2.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiilustaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiilustaa