killa
Merkitykset
- kili, vohla, (nuori) vuohi, pukki
- kilta, yhteys, veljeskunta, seura, kerho
- (koirien) kiima; kiima-aika
- (slangi)(pikku)rahat
Etymologia
1killa1 – kili, vohla, (nuori) vuohi, pukki
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kili yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
Lähtökohta: ← ruotsi, vertaa nykyruotsi (vanh.) kille, killa, murt. kille, kilu ’vohla; pieni poika’ = nykynorja kidla, nykynorja nykyruotsi myös killing, kidling ’vohla’.
luulajansaame killik, tjillik ’vohla’ ← skandinaavinen. Ainakin osittain samaa lähtöä voi olla myös itämurteet kilu, kilo, kili ’kiima’, jos voidaan olettaa, että sillä on alkuaan viitattu nimenomaan vuohen kiimaan.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kili, kiloi ’vuohi’ |
|---|---|
| karjala | kili ’kili, vohla’ |
| viro | (murt. ja run.) kile, kilu ’sama merkitys’ |
Samaa juurta olevia sanoja
2killa2 – kilta, yhteys, veljeskunta, seura, kerho
- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kilta yhteydessä
- Vastineita
- viro
Lähtökohta: ← germaaninen, vertaa nykyruotsi gille ’kilta’, muinaisruotsi gilde ’maksu; kilta, vieraspidot, juomingit; veljeskunta, kokoushuone’, muinaisnorja gildi ’sama merkitys’ = (tai ←) keskialasaksa gilde ’juomingit, juomaseura’, nykysaksa Gilde jne. (saksa taholta → viro).
Yhd. killantupa (Schr 1637 ’kapakka’), kiltatupa (Lönnr 1874), kilstupa (Renv 1823 myös gillstupa) ’kokoushuone’, merk. murt. (Pohjois-Karjala Etelä-Savo) myös ’(velka)vankila’ ← ruotsi, vertaa nykyruotsi gillestuga ’kokoushuone, ‑talo’, gäldstuga ’velkavankila’, myöhäinen muinaisruotsi gildistuva, gillestuffwa ’killan kokoushuone, kapakka’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| viro | kild (g. killa tai killi), kilde, kildi ’sama merkitys’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
3killa3 – (koirien) kiima; kiima-aika
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kilta yhteydessä
- Vastineita
- viro
Lähtökohta: ? ← germaaninen, vertaa nykyruotsi murt. gil ’kiimainen’, gill ’seurallinen’, saksa geil ’kiimainen, irstas’ jne. Toisen selityksen mukaan sama sana kuin kilta1, jolloin kiimassa kulkeva uroskoiralauma olisi (leik.) samastettu juopuneeseen miesporukkaan.
On epävarmaa, kuuluvatko alun perin tähän yhteyteen suomi (itämurteet) kiltautua ’yltyä, innostua, pillastua’ sekä kilteytyä, karjala kilteytyö ’suuttua’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| viro | murt. kild (g. killa) ’koirien, susien kiima-aika’, killata ’juoksennella, maleksia’ |
|---|
(suomi → ruotsinsaame (LÖ) kilde- ’kiima-’: k.-kåte ’kota, missä lappalaiset oleskelevat porojen kiima-aikana’, kildetet ’viettää porojen kiima-aikaa’ jne.)
Esiintymistiheys
211 esiintymää · 0.1 / milj.
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Killa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/killa