kil­la

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kili, vohla, (nuori) vuohi, pukki
  2. kilta, yhteys, veljeskunta, seura, kerho
  3. (koirien) kiima; kiima-aika
  4. (slangi)(pikku)rahat

Etymologia

1killa1 – kili, vohla, (nuori) vuohi, pukki

Alkuperä
Lainasana (ruotsi)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kili yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Lähtökohta: ← ruotsi, vertaa nykyruotsi (vanh.) kille, killa, murt. kille, kilu ’vohla; pieni poika’ = nykynorja kidla, nykynorja nykyruotsi myös killing, kidling ’vohla’.

luulajansaame killik, tjillik ’vohla’ ← skandinaavinen. Ainakin osittain samaa lähtöä voi olla myös itämurteet kilu, kilo, kili ’kiima’, jos voidaan olettaa, että sillä on alkuaan viitattu nimenomaan vuohen kiimaan.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkili, kiloi ’vuohi’
karjalakili ’kili, vohla’
viro(murt. ja run.) kile, kilu ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

2killa2 – kilta, yhteys, veljeskunta, seura, kerho

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kilta yhteydessä
Vastineita
viro

Lähtökohta: ← germaaninen, vertaa nykyruotsi gille ’kilta’, muinaisruotsi gilde ’maksu; kilta, vieraspidot, juomingit; veljeskunta, kokoushuone’, muinaisnorja gildi ’sama merkitys’ = (tai ←) keskialasaksa gilde ’juomingit, juomaseura’, nykysaksa Gilde jne. (saksa taholta → viro).

Yhd. killantupa (Schr 1637 ’kapakka’), kiltatupa (Lönnr 1874), kilstupa (Renv 1823 myös gillstupa) ’kokoushuone’, merk. murt. (Pohjois-Karjala Etelä-Savo) myös ’(velka)vankila’ ← ruotsi, vertaa nykyruotsi gillestuga ’kokoushuone, ‑talo’, gäldstuga ’velkavankila’, myöhäinen muinaisruotsi gildistuva, gillestuffwa ’killan kokoushuone, kapakka’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

virokild (g. killa tai killi), kilde, kildi ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

3killa3 – (koirien) kiima; kiima-aika

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kilta yhteydessä
Vastineita
viro

Lähtökohta: ? ← germaaninen, vertaa nykyruotsi murt. gil ’kiimainen’, gill ’seurallinen’, saksa geil ’kiimainen, irstas’ jne. Toisen selityksen mukaan sama sana kuin kilta1, jolloin kiimassa kulkeva uroskoiralauma olisi (leik.) samastettu juopuneeseen miesporukkaan.

On epävarmaa, kuuluvatko alun perin tähän yhteyteen suomi (itämurteet) kiltautua ’yltyä, innostua, pillastua’ sekä kilteytyä, karjala kilteytyö ’suuttua’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viromurt. kild (g. killa) ’koirien, susien kiima-aika’, killata ’juoksennella, maleksia’

(suomi → ruotsinsaame (LÖ) kilde- ’kiima-’: k.-kåte ’kota, missä lappalaiset oleskelevat porojen kiima-aikana’, kildetet ’viettää porojen kiima-aikaa’ jne.)

Samaa juurta olevia sanoja

4killa4 – (pikku)rahat

Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

gila(t) ’pikkurahat, kolikot’

varmaankin kilistä-verbiin liittyvä onomat. sana, vertaa hilkut ’kolikot’ sekä kolikko. Vertaa myös killa, kilkku ’raha’.

Johdoksia: gilsa, giltsi ’(pikku)raha’, glide ’raha’

Esiintymistiheys

211 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.4
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Killa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/killa