ki­lot­taa

verbi/ˈkilotːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ki-lot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: kilo

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (intransitiivinen)loistaa kirkkaasti

Esimerkkilauseet

Monessa kourassa kilottaa viinapullo vaarallisena lyömäaseena.
— Lauri Haarla, Ritvalan ilovalkeat
On hiostuttava helle, kun aurinko kilottaa suoraan kasvoihin.
— Sven Hedin, Navalta navalle II
Ja me nojaamme sillankaiteeseen sätkät hampaissa (No smoking allowed!) ja katselemme satamaa, missä jää ohenee päivä päivältä ja lautatapulit odottavat meitä ja konttorien täydet kassalaatikot ja ärjyvät pomot ja palkkarettelöt. Aurinko kilottaa ratakiskoihin. Kevät on tullut.
— Unto Koskela, Purjeet sumussa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kilo yhteydessä
Vastineita
karjala

Todennäköisesti deskr. alkuperää, voivat alkuaan olla yhteydessä kileä sanaan, katso tätä, vertaa myös kilkostaa.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakilo ’auringon säteiden heijastus’, kilostoa ’kimaltaa, loistaa, pilkottaa, sarastaa’, kilottoa ’hohtaa, kimmeltää, kilottaa’, kiletteä ’kilottaa, välkkyä’, kilie: kiliesti tširitteä ’kirkkaasti paahtaa (aurinko)’.

Tähän on yhdistetty myös kilo (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset.; Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa) ’ruska-aika, jolloin puiden lehdet ovat keltaisina ja varisevat’.

Esiintymistiheys

49 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kilottaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkilotankilotinolen kilottanutolin kilottanut
sinäkilotatkilotitolet kilottanutolit kilottanut
hänkilottaakilottion kilottanutoli kilottanut
mekilotammekilotimmeolemme kilottaneetolimme kilottaneet
tekilotattekilotitteolette kilottaneetolitte kilottaneet
hekilottavatkilottivatovat kilottaneetolivat kilottaneet
passiivikilotetaankilotettiinon kilotettuoli kilotettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkilottaisinolisin kilottanut
sinäkilottaisitolisit kilottanut
hänkilottaisiolisi kilottanut
mekilottaisimmeolisimme kilottaneet
tekilottaisitteolisitte kilottaneet
hekilottaisivatolisivat kilottaneet
passiivikilotettaisiinolisi kilotettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkilota—
hänkilottakoonolkoon kilottanut
mekilottakaamme—
tekilottakaa—
hekilottakootolkoot kilottaneet
passiivikilotettakoonolkoon kilotettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkilottanenlienen kilottanut
sinäkilottanetlienet kilottanut
hänkilottaneelienee kilottanut
mekilottanemmelienemme kilottaneet
tekilottanettelienette kilottaneet
hekilottanevatlienevät kilottaneet
passiivikilotettaneenlienee kilotettu

Infinitiivit

1. infinitiivikilottaa
1. inf. pitkä muotokilottaakseen
2. inf. inessiivikilottaessa
2. inf. inessiivi, passiivikilotettaessa
2. inf. instruktiivikilottaen
3. inf. inessiivikilottamassa
3. inf. elatiivikilottamasta
3. inf. illatiivikilottamaan
3. inf. adessiivikilottamalla
3. inf. abessiivikilottamatta
3. inf. instruktiivikilottaman
4. infinitiivikilottaminen
5. infinitiivikilottamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikilottava
Passiivin 1. partisiippikilotettava
Aktiivin 2. partisiippikilottanut
Passiivin 2. partisiippikilotettu
Agenttipartisiippikilottama
Kieltopartisiippikilottamaton

Riimit

-ilotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kilottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kilottaa