kirjasuomi
substantiivi/ˈkirjɑˌsuo̯mi/kir-ja-suo-mi (4 tavua) · 10 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- suomen kielen vakiintunut kirjallinen muoto; kirjakieli
Esimerkkilauseet
Mäki osaa ja puhuu hyvää kirjasuomia, lukoo paljo suomalaasta uusinta kirjallisuutta.Jo sen kieli oli suurimmalle osalle silloista sivistyneistöämme käsittämätön, niillekin, jotka auttavasti taisivat lounaissuomalaista kirjasuomea, mutta Kalevalan ilmestymisen valtavan historiallisen merkityksen ennakoivat useat jo selvästi.K -äännettä merkittiin vanhassa kirjasuomessa monin eri tavoin: k yleensä etuvokaalin edellä; c takavokaalin edellä; ki etuvokaalin edellä, q u:n edellä; g nasaalin jäljessä; ch.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kirjasuomi lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Adjektiivit
Ä-äänteen merkkinä on vanhassa kirjasuomessa käytetty jonkin verran myös a-kirjainta.Esiintymistiheys
165 esiintymää · 0.1 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.5
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 7 (ovi)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uomi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kirjasuomi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kirjasuomi