- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan meno yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, pohjoissaame
Johd:ia v:stä mennä, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | mänö ’meno, rahanmeno; paikka’, kirikon mänö ’kirkonmenot’ |
|---|---|
| karjala | mänö(i), aunuksenkarjala meno ’meneminen, lähteminen; kulussa, menossa oleminen; kulut; kulutus, menekki; kuolema, hengenmeno; tappio, häviö; metelöinti’ |
| vatja | mänö, meno ’meno’ |
| viro | mõnu ’meteli, melu’, mõnuda, mõnutseda ’metelöidä, meluta’, (Wied) eteläviro mino ’menetys, menot’; tähän kai myös mõnu ’nautinto, mielihyvä, viehätys, huvi’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame mânno (luulajansaame inarinsaame) ’meno, matka, kerta’ (luulajansaame männō ’harvinainen tai surullinen tapaus’, kir´hkō-m. ’kirkonmenot’, pohjoissaame mænno ’meno, meteli; mon. käyttäytyminen, menettelytapa’, inarinsaame meänu ’paha meno, melu, meteli’ ← suomi). |
|---|