ki­ro­a­mi­nen

substantiivi/ˈkiroɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kirota

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kirota

Etymologia

kirota + johdin -minen

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Jumalan sana pysyy iankaikkisesti, sitä vastaan ei auta mikään vimma eikä raivo, ei herjaaminen eikä kiroaminen.
— Martti Luther, Hengellinen virvoittaja
Kuolleen kiroaminen oli noussut isänmaan uhritulesta: rakkauden tulista.
— Irmari Rantamala, Harhama II
Koska veri ja kuolema ovat epäpuhtaita, myös väkivalta on usein sitä, kuten murha, metsästys, sotiminen, tappelu ja riitely, kiroaminen, rivoudet, valehtelu sekä ahneus, viha ja raivo.
— Wikipedia: Rituaalinen puhtaus

Englanninkieliset vastineet

  • damnation

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikiroaminen
Genetiivikiroamisen
Partitiivikiroamista
Essiivikiroamisena
Translatiivikiroamiseksi
Inessiivikiroamisessa
Elatiivikiroamisesta
Illatiivikiroamiseen
Adessiivikiroamisella
Ablatiivikiroamiselta
Allatiivikiroamiselle
Abessiivikiroamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet