ki­te­ä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kireä, huonoluistoinen (pakkaskeli)
  2. natiseva, nariseva, raskas (esim. talvikeli)

Etymologia

1kiteä1 – kireä, huonoluistoinen (pakkaskeli)

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
itämurteet
Vastineita
karjala

Kuuluvat onomat. kitistä sanueeseen (katso tätä), merk:n ’vaivalloinen’ kautta tähän voi kuulua myös kitua (katso tätä, huomaa Agr kitua ’kitistä’: »ninquin Rattat kituisit»). Katso myös kitsakka.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakitie ’sama merkitys’, kitšakka ’sama merkitys, vaivalloinen, hidas, kankea’
–vertaa myös inkeroinen kittērä ’huonoluistoinen, kitisevä talvitie; itkuinen (lapsi)’.

2kiteä2 – natiseva, nariseva, raskas (esim. talvikeli)

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kide yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro, länsimari
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakitie ’kylmä (pakkassää)’
lyydikide ’iljanko, syyssateen jälkeinen jää’
vepsäkid́e (g. ‑gen), kid́ä, kid́eg(i) ’kova pakkanen, huonoluistoinen pakkaskeli’
virokidu ’lumihiutale, kevyt lumi, jota tuuli tuiskuttaa’, kiduhang ’ihmisen kannattava hanki’, kiduda ’tuiskuttaa kevyttä lunta’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

länsimarilänsimari kətšä, itämari kə̑t́śə̑k ’vasta satanut lumi (kylmällä ilmalla)’

. Vertaa kiteä.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiteä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiteä