ki­tu

substantiivi/ˈkitu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ki-tu (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (murteellinen)savusaunassa esiintyvä epämiellyttävä savu tai katku

Esimerkkilauseet

Sinä kannoit silmitönnä Minun poikani polosen, Näkemähän nälkäpäivät, Kitu-viikot viettämähän, Kaukana emon ko'ista, Pesän pienoisen periltä.
— Paavo Korhonen, Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua
"Loppui se kitu meiltäkin", sanoi hän laskiessa rahojaan, joita oli 42 markkaa.
— Santeri Alkio, Salliman oikkuja
Suomenkielisissä jälkiäänityksissä sanotaan "kisu - tai kissimirri", joka muuttuu muotoon "kitu - tai kittimirri".
— Wikipedia: Tipi

Etymologia

1kitu1 – kide

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kide yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Renvall, 1823
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro, länsimari
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakitie ’kylmä (pakkassää)’
lyydikide ’iljanko, syyssateen jälkeinen jää’
vepsäkid́e (g. ‑gen), kid́ä, kid́eg(i) ’kova pakkanen, huonoluistoinen pakkaskeli’
virokidu ’lumihiutale, kevyt lumi, jota tuuli tuiskuttaa’, kiduhang ’ihmisen kannattava hanki’, kiduda ’tuiskuttaa kevyttä lunta’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

länsimarilänsimari kətšä, itämari kə̑t́śə̑k ’vasta satanut lumi (kylmällä ilmalla)’

. Vertaa kiteä.

Samaa juurta olevia sanoja

2kitu2 – tuska, kipu, kärsimys, puute, kurjuus

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kitua yhteydessä
Vanhin tieto
Jacobus Petri Finno, 1580
Vastineita
karjala, lyydi, viro, liivi

Etäsukukielistä eri yhteyksissä esitetyt vastineet (udmurtti ki̮ž ’sairaus, sairaushenki’, komi ki̮ž ’kuolleena syntynyt lapsi’, itähanti kĕtšə, pohjoishanti kä̆si ’sairaus; sairas’ jne.) ovat epävarmoja. — itämerensuomi verbi sopisi muodollisesti kiteä sanan johdoskorrelaatiksi, merk:n ’vaivalloinen’ kautta tämä voisi olla semanttisestikin selitettävissä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakitu ’kipu, kivistys, tuska, kärsimys; tauti’, kituo, kituija ’kitua, kärsiä, sairastaa’
lyydikiduita ’kitua, sairastaa’
virokidu, kide ’sairaalloisuus, kituliaisuus, surkeus’, kiduda ’potea, kitua, rappeutua’
liivikiʾddə ’kitua, sairastella’

(suomi → pohjoissaame murt. kitōt ’olla kovasti sairaana’).

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

164 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Yleisimmät: kitu 63 % · kidusta 21 % · kidutta 17 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-itu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kitu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kitu