ki­tu­a

verbi/ˈkituɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ki-tu-a (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 8 153. yleisin sana

Merkitykset

  1. kärsiä (pitkään) kivuista; olla tuskissaan, henkihievereissä
  2. elää tai olla puutteessa, huonoissa oloissa tms.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Keittäjätär vakuutti, että me osaisimme olla vaiti, niin, hän luuli, että vaikka joku kiduttaisi meitä hehkuvilla raudoilla pakottaakseen meitä puhumaan, me kuitenkin olisimme vaiti.
— Selma Lagerlöf, Nuoren tytön päiväkirja
— Ei teidän punaisten tarvitse täällä kauan kitua, eikä mitään pelätä, vaikka toimisitte niin, että joukko lisääntyy.
— Veikko Korhonen, Valkoinen ja musta
Rauha kuitenkin rikkoutuu, kun salametsästäjät, mukana entinen ystävä, ampuvat kasoittain eläimiä ja jättävät ne kitumaan.
— Wikipedia: Blastfighter

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kitua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adverbit
Ilman sen teollisuustyömiehen työtä ja apua se talonpoika kituisi kuolettavan köyhyyden alla.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Kuinka kauan vielä kitunee tuokin raukka tuossa, ei se kyllä koskaan kostu.
— Santeri Ivalo, Tuokiokuvia matkan varrelta
Ja entä maanmiehenne, majuri Sprengtport, joka sai toista vuotta kitua kahleissa maanalaisessa vankiluolassa.
— Santeri Ivalo, Suomalaisia sankareita II

Etymologia

1kitua1 – riutua, kärsiä tuskaa, olla puutteessa

Vanhin tieto
Hemminki Maskulainen, 1605
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
karjala, lyydi, viro, liivi

Etäsukukielistä eri yhteyksissä esitetyt vastineet (udmurtti ki̮ž ’sairaus, sairaushenki’, komi ki̮ž ’kuolleena syntynyt lapsi’, itähanti kĕtšə, pohjoishanti kä̆si ’sairaus; sairas’ jne.) ovat epävarmoja. — itämerensuomi verbi sopisi muodollisesti kiteä sanan johdoskorrelaatiksi, merk:n ’vaivalloinen’ kautta tämä voisi olla semanttisestikin selitettävissä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakitu ’kipu, kivistys, tuska, kärsimys; tauti’, kituo, kituija ’kitua, kärsiä, sairastaa’
lyydikiduita ’kitua, sairastaa’
virokidu, kide ’sairaalloisuus, kituliaisuus, surkeus’, kiduda ’potea, kitua, rappeutua’
liivikiʾddə ’kitua, sairastella’

(suomi → pohjoissaame murt. kitōt ’olla kovasti sairaana’).

Samaa juurta olevia sanoja

2kitua2 – kitistä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiteä yhteydessä
Vastineita
karjala

Kuuluvat onomat. kitistä sanueeseen (katso tätä), merk:n ’vaivalloinen’ kautta tähän voi kuulua myös kitua (katso tätä, huomaa Agr kitua ’kitistä’: »ninquin Rattat kituisit»). Katso myös kitsakka.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakitie ’sama merkitys’, kitšakka ’sama merkitys, vaivalloinen, hidas, kankea’
–vertaa myös inkeroinen kittērä ’huonoluistoinen, kitisevä talvitie; itkuinen (lapsi)’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • suffer
  • languish

Esiintymistiheys

19 038 esiintymää · 7.3 / milj.

Suomi24
8.5
Sanomalehdet
2.7
Aikakauslehdet
1.5
Wikipedia
0.6
Reddit
4.7
Tekstitykset
2.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: kitumaan 28 % · kitua 18 % · kituu 17 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kitua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkidunkiduinolen kitunutolin kitunut
sinäkidutkiduitolet kitunutolit kitunut
hänkituukituion kitunutoli kitunut
mekidummekiduimmeolemme kituneetolimme kituneet
tekiduttekiduitteolette kituneetolitte kituneet
hekituvatkituivatovat kituneetolivat kituneet
passiivikidutaankiduttiinon kiduttuoli kiduttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkituisinolisin kitunut
sinäkituisitolisit kitunut
hänkituisiolisi kitunut
mekituisimmeolisimme kituneet
tekituisitteolisitte kituneet
hekituisivatolisivat kituneet
passiivikiduttaisiinolisi kiduttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkidu—
hänkitukoonolkoon kitunut
mekitukaamme—
tekitukaa—
hekitukootolkoot kituneet
passiivikiduttakoonolkoon kiduttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkitunenlienen kitunut
sinäkitunetlienet kitunut
hänkituneelienee kitunut
mekitunemmelienemme kituneet
tekitunettelienette kituneet
hekitunevatlienevät kituneet
passiivikiduttaneenlienee kiduttu

Infinitiivit

1. infinitiivikitua
1. inf. pitkä muotokituakseen
2. inf. inessiivikituessa
2. inf. inessiivi, passiivikiduttaessa
2. inf. instruktiivikituen
3. inf. inessiivikitumassa
3. inf. elatiivikitumasta
3. inf. illatiivikitumaan
3. inf. adessiivikitumalla
3. inf. abessiivikitumatta
3. inf. instruktiivikituman
4. infinitiivikituminen
5. infinitiivikitumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikituva
Passiivin 1. partisiippikiduttava
Aktiivin 2. partisiippikitunut
Passiivin 2. partisiippikiduttu
Agenttipartisiippikituma
Kieltopartisiippikitumaton

Riimit

-ituɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kitua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kitua