kiuk­ka

adjektiivi/ˈkiu̯kːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kiuk-ka (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. herkästi suuttuva tai äkkipikainen

Esimerkkilauseet

"No, no, kiukka ystäväni", sanoi Yrjö, väistyen vimmastuneen nuorukaisen edestä.
— J. A. Bergman, Nurmeksen kapina
"No, no, kiukka ystäväni", sanoi Yrjö, väistyen raivoisan nuorukaisen edestä.
— J. A. Bergman, Nevalaiset

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
karjala, liivi

Mahdollisesti samaa sanuetta kuin kiverä (katso tätä). Vertaa kuit. myös vatja tšiukāhtā ’vingahtaa’

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakiukka ’äkillinen, jyrkkä, pikavihainen; outo’, kiukkamaine ’äkkinäinen, tottumaton, oppimaton; outo, vieras’

(suomi, karjala → inarinsaame kivkke, koltansaame ki´vkkeld ’äkkiä’).

Lähisukukielissä

liivikiukə, kiuvkə ’ulvoa, vinkua’

. Katso myös kiukku.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iukːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiukka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiukka