kiuk­ku

substantiivi/ˈkiu̯kːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kiuk-ku (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 7 838. yleisin sana

Merkitys

  1. kielteinen tunne, suuttumus, vihastusKiukku on kielteinen tunne, joka syntyy silloin kun asiat eivät suju.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Kuin pureva sirpin terä, kuin kylmä jää ja hyy oli vaimo se, kiukun kerä, minun vanhuudenvaivani syy.
— Uuno Kailas, Uni ja kuolema
Kiukku ja viha purkautui niin hänen suustaan, että siitä syntyi hirmumyrsky, ja myrskyksi muuttui hän itsekin, vieläpä sellaiseksi jäikin, ja sentähden Maailmantullia ei enää olekkaan.
— N. N., Unkarilaisia satuja ja tarinoita
Sekä potilas että työntekijät jäivät haavoittuneeseen tilaan tuntien vihaa, pelkoa, kiukkua, turhautuneisuutta ja avuttomuutta.
— Wikipedia: MAPA

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kiukku lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kiukku kiehui sydämmessäni, enkä voinut puolustautua myrkyllisiä sanoja vastaan.
— Stanley Weyman, Punanen kokardi
Hän oli kiukusta tulipunainen, ja lähti ylös läimäyttäen oven jälkeensä kiinni.
— Alphonse Daudet, Nivernain kaunotar
Omituinen kreivin suonissa kiehuva vihan kiukku näytti vallanneen kaikki.
— Emmuska Orczy, Minä tahdon kostaa
Hän ei jaksanut hillitä kiukkuaan, kun lehmä ei tullut kotiin säännölliseen aikaan.
— Edward S. Ellis, Intiaanin kiitollisuus

Etymologia

1kiukku1 – suuttumus, äkä

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen, ei Vermlanti Inkerinmaa
Vastineita
karjala

Samaa kantaa kuin kiukka, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakiukku ’viha, kiukku’, kiukkuine, kiukukas ’kiukkuinen’, kiukkuija ’kiukutella’
–? viro murt. kiud (g. kiu) ’itsepäisyys’ (voinee kuulua yhtä hyvin viro kius ’sama merkitys’, suomi kiusa sanojen yhteyteen), eteläviro (Wied) kiuge (g. kiuke) ’itsepäisyys, paha sisu’.

Samaa juurta olevia sanoja

2kiukku2 – pesänsuun yläosa

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiuas yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä

Yleisesti otaksutaan, että kyseessä on alkuaan yhdyssana, jonka alkuosana on kivi; lähtömuodoksi on oletettu usein *kivikota, g. *kivikoδan (→→ murt. kiukoan), myöhempi nom. *kiu̯koδa → kiukoa jne.; asu kiuas olisi analogiamuodoste samaan tapaan kuin esimerkiksi pihlas ja saapas. Myös suomen pohjalta rekonstruoitavia lähtömuotoja *kiukaγa, *kiukuγa on äänt. suhteessa pidetty mahdollisina, vaikkakin niiden reaalitausta on hämärä. — Tähän yhteyteen kuulunee myös kiukkuri (Lounais-Suomi), kiukuri (Lönnr 1874) ’erityinen riihirakennuksen huone, missä kiuas sijaitsee’ (rinn. kiuaskoppi) ja kiukku (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset.; paikoin murt.) ’pesänsuun yläosa’.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkiukā ’uuni, kiuas’
karjalakiukoa ’(saunan) kiuas, (tuvan) uuni’
lyydikiudug ’kiuas’
vepsäkiudug, küudug ’sama merkitys’

suomi → pohjoissaame giwˈgas, giwˈkas (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’kiuas’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus kiuas.

Englanninkieliset vastineet

  • choler
  • dander
  • temper
  • spleen
  • anger

Esiintymistiheys

20 115 esiintymää · 7.7 / milj.

Suomi24
8.9
Sanomalehdet
2.4
Aikakauslehdet
2.5
Wikipedia
0.7
Reddit
2.1
Tekstitykset
2.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: kiukku 30 % · kiukkua 28 % · kiukun 16 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iukːu

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiukku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiukku