Asiasanasto.fi

kiukku

substantiivi

/ˈkiu̯kːu/

Merkitys

  1. 1.kielteinen tunne, suuttumus, vihastusKiukku on kielteinen tunne, joka syntyy silloin kun asiat eivät suju.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.spleen, anger
  • ruotsiilska
  • saksaÄrger (m)
  • venäjäзлость, гнев (m)
  • viroviha

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Taavetti oli puhunut enemmän kuin koko tähänastisessa elämässään, tosin moneen toviin nuhistaen nenäänsä, välillä pitkään vaieten, mutta taas karahuttaen kurkkunsa selväksi, äyskiäkseen kaiken kiukkunsa julki karmeissa kiukunpuuskissa.

Lauri Haarla, Ritvalan ilovalkeat

Virkki ja muureja kohti jo kääntyi kiivahin kiukuin, 21 kiitäen, kuin hepo vaunuineen yli kiistämökentän, juoksija palkinnon, karahuttaa vauhtia vinhaa: noinpa nyt vinhaan vilkkui myös jalat, polvet Akhilleun.

Homeros, Ilias

Arviossa todetaan, että äänite on täynnä yritystä, kiukkua ja suoraviivaista menoa ja meininkiä, jossa eri metallimusiikin tyylilajit paiskaavat kättä, ja vieläpä mukiinmenevän hyvin tehtynä.

Wikipedia: Vuohi (yhtye)

Englanninkieliset vastineet

  • temper
  • spleen
  • choler
  • dander
  • anger

Esiintymistiheys

20 115 esiintymää, 7.7 / milj.

Suomi24
8.9
Sanomalehdet
2.4
Aikakauslehdet
2.5
Wikipedia
0.7
Reddit
2.1
Tekstitykset
2.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi A

Nominatiivikiukku
Genetiivikiukun
Partitiivikiukkua
Essiivikiukkuna
Translatiivikiukuksi
Inessiivikiukussa
Elatiivikiukusta
Illatiivikiukkuun
Adessiivikiukulla
Ablatiivikiukulta
Allatiivikiukulle
Abessiivikiukutta

Riimit

-iukːu

Kaikki riimit