kiuk­ku

Taavetti oli puhunut enemmän kuin koko tähänastisessa elämässään, tosin moneen toviin nuhistaen nenäänsä, välillä pitkään vaieten, mutta taas karahuttaen kurkkunsa selväksi, äyskiäkseen kaiken kiukkunsa julki karmeissa kiukunpuuskissa.

Virkki ja muureja kohti jo kääntyi kiivahin kiukuin, 21 kiitäen, kuin hepo vaunuineen yli kiistämökentän, juoksija palkinnon, karahuttaa vauhtia vinhaa: noinpa nyt vinhaan vilkkui myös jalat, polvet Akhilleun.

Arviossa todetaan, että äänite on täynnä yritystä, kiukkua ja suoraviivaista menoa ja meininkiä, jossa eri metallimusiikin tyylilajit paiskaavat kättä, ja vieläpä mukiinmenevän hyvin tehtynä.