1kiukku1 – suuttumus, äkä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen, ei Vermlanti Inkerinmaa
- Vastineita
- karjala
Samaa kantaa kuin kiukka, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | kiukku ’viha, kiukku’, kiukkuine, kiukukas ’kiukkuinen’, kiukkuija ’kiukutella’ |
|---|
| – | ? viro murt. kiud (g. kiu) ’itsepäisyys’ (voinee kuulua yhtä hyvin viro kius ’sama merkitys’, suomi kiusa sanojen yhteyteen), eteläviro (Wied) kiuge (g. kiuke) ’itsepäisyys, paha sisu’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2kiukku2 – pesänsuun yläosa
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kiuas yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä
Yleisesti otaksutaan, että kyseessä on alkuaan yhdyssana, jonka alkuosana on kivi; lähtömuodoksi on oletettu usein *kivikota, g. *kivikoδan (→→ murt. kiukoan), myöhempi nom. *kiu̯koδa → kiukoa jne.; asu kiuas olisi analogiamuodoste samaan tapaan kuin esimerkiksi pihlas ja saapas. Myös suomen pohjalta rekonstruoitavia lähtömuotoja *kiukaγa, *kiukuγa on äänt. suhteessa pidetty mahdollisina, vaikkakin niiden reaalitausta on hämärä. — Tähän yhteyteen kuulunee myös kiukkuri (Lounais-Suomi), kiukuri (Lönnr 1874) ’erityinen riihirakennuksen huone, missä kiuas sijaitsee’ (rinn. kiuaskoppi) ja kiukku (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset.; paikoin murt.) ’pesänsuun yläosa’.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kiukā ’uuni, kiuas’ |
|---|
| karjala | kiukoa ’(saunan) kiuas, (tuvan) uuni’ |
|---|
| lyydi | kiudug ’kiuas’ |
|---|
| vepsä | kiudug, küudug ’sama merkitys’ |
|---|
suomi → pohjoissaame giwˈgas, giwˈkas (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’kiuas’.
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus kiuas.