1piukka1 – kireä, ahdas, tiukka
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- Lounais-Suomi Häme Etelä-Pohjanmaa
piuk-ka (2 tavua) · 6 kirjainta
Minä siis en surrut kotiani niin paljon, vaikka tiesinkin, että siellä kyllä oli "piukat paikat", koska isä aina vakuutti, että se oli ihan turhaa ja yhä neuvoi luottamaan Herran apuun.Tuolla käytävän toisella puolella istuu kaksi naista, sylissä pienet lapset, kiedottuina piukkoihin kapaloihin.Piukkojen paikkojen viimeinen repliikki on elokuvahistorian kuuluisimpia.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan piukka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Sellaisiakin oli näin sodan aikana paikat piukassa.Pidä nyt huuli piukassa, ja ajattele sitte jälkeenpäin!"Mahdollisesti samaa deskr. alkuperää kuin piukka, katso tätä. — Sanalla piuha on muitakin ’kapeaan’ viittaavia merkityksiä kuten ’halkeama puun kyljessä; naisen sukupuolielin’, mahdollisesti tähän kuuluu myös uud. piuha ’(sähkö-, puhelin)johto’. Näiden suhde nykyruotsi murt. (Suomi) sanoihin pjukku, pjukkå ’suippo’ ja pjukko(gär) ’ahdas, tiukka’ on epäselvä, ainakin osittain ilmeisesti suomi → nykyruotsi.
Lue myös Kotuksen kirjoitus piuha.
4 532 esiintymää · 1.7 / milj.
Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi A
Yleisimmät: piukassa 26 % · piukat 23 % · piukka 19 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Vertailumuodot: piukka – piukempi – piukin
-iukːɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Piukka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/piukka