ko­la­ta

verbi/ˈkolɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ko-la-ta (3 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: kola

Merkitykset

  1. aurata lunta lumikolalla, lykätä lunta lumikolallaKolasin pihan lumimyräkän jälkeen.
  2. (murteellinen)kolistaa, kolistella
  3. (slangia)(vanhentunut)delata, kuolla

Esimerkkilauseet

Reki lautanen ratsasi, Kapla patvinen patsasi, Jalas koivunen kolasi, 35 Luokki tuominen tutisi, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa.
— Elias Lönnrot, Mehiläinen 1837
Olin jo unohtamaisillani koko jutun, kun eräänä alakuloisena sunnuntaipäivänä, maan ollessa jo roudassa, pihaan ajaa kolasivat jykevätekoiset vankkurit.
— Kyösti Wilkuna, Lähimmäisiäni
Terveyssyistä lemmikkieläimet tulee pitää poissa hiekkalaatikolta, eikä likaista lunta tulisi talvella kolata tai aurata laatikon päälle.
— Wikipedia: Hiekkalaatikko (leikkipaikka)

Etymologia

1kolata1 – kolkkaa, jyskää

Vanhin tieto
Raamattu, 1642
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Onomat. sanue, jota muistuttavia sanoja on muuallakin, vertaa esimerkiksi liivi goĺātə, golāstə ’kohista (vesi)’, skoʾllə ’kohista, pauhata’, pohjoissaame skoallât ’kolista, kilistä’, skoallâ ’kolina, kilinä, räminä’, goalhardet ’kolista, rämistä’, komi goĺe̮dni̮ ’kolista, kalista, kilistä’. Katso myös kolikko.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkolata ’kolista, kolauttaa’, kolahtā ’kolahtaa’, kolissa ’kolista’
karjalakolata l. kolissa ’kolista, kolkkaa, jyskiä’, kolahtoa ’kolahtaa, kalahtaa’
lyydikolista, ‑šta ’kolista’, kolińeh ’kolina’
vepsäkole̮ita, kolāt́a ’kolata’, kolahtōt́ta ’kolahuttaa’
vatjakolissa ’koputtaa’, kolina ’kolina’
virokolada ’kolista, kolistaa; koluta; koluuttaa’, kolatada ’sama merkitys’, koliseda ’kolista, meluta’, kolistada ’kolistaa’, kolin (g. ‑a), eteläviro kollin ’kolina, kohina’, eteläviro kolahtada ’kolauttaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

2kolata2 – työntää tai vetää kasaan kolalla

Alkuperä
Johdos
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kola yhteydessä
Vastineita
karjala

Johdos sanasta kola.

Lähtökohta: itämerensuomi sanueen alkumerk. voinut olla ’seiväs, salko’ tms., ja sellaisena se muistuttaa suuresti slaavilainen kielten sanaa (venäjä) kol ’seiväs, tanko’, joka on vanhaa indoeurooppalainen juurta.

Eri tahoilta saatuja vaikutteita osoittavat myös merk:t ’kaukalo’ (vertaa venäjä kolóda ’sama merkitys’) ja ’suksen olas’ (? ← pohjoissaame goalle, luulajansaame kå̄llē ’sama merkitys’). — Toisaalta on arveltu, että itämerensuomi taholta saatuja lainoja olisivat komi ke̮la ’varsta’ ja venäjä holúj ’kalapato’. Tähän yhteyteen tuskin kuuluu komi koĺas ’kalapato’ ja missään tapauksessa eiostjE külə ’patomainen pyydys’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakola ’seiväs, vaaja; jyrä’, kolu, kolo ’kalapato, vitsamerta’
–? viro murt. kõle(kepp), kele ’iso, pitkä kävelykeppi, kerjurinsauva’.

Samaa juurta olevia sanoja

3kolata3 – kuolla

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: kola)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

kolaa ’kuolla’; myös skolaa, golaa

← ruotsi (ark.) kola, kola av (1734) tai vippen ’kuolla, heittää henkensä’, joka puolestaan ← suomi kuolla.

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

3 813 esiintymää · 1.5 / milj.

Suomi24
1.7
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
1.0
Wikipedia
0.1
Reddit
1.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata)

Yleisimmät: kolata 27 % · kolaa 23 % · kolaamaan 16 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kolata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkolaankolasinolen kolannutolin kolannut
sinäkolaatkolasitolet kolannutolit kolannut
hänkolaakolasion kolannutoli kolannut
mekolaammekolasimmeolemme kolanneetolimme kolanneet
tekolaattekolasitteolette kolanneetolitte kolanneet
hekolaavatkolasivatovat kolanneetolivat kolanneet
passiivikolataankolattiinon kolattuoli kolattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkolaisinolisin kolannut
sinäkolaisitolisit kolannut
hänkolaisiolisi kolannut
mekolaisimmeolisimme kolanneet
tekolaisitteolisitte kolanneet
hekolaisivatolisivat kolanneet
passiivikolattaisiinolisi kolattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkolaa—
hänkolatkoonolkoon kolannut
mekolatkaamme—
tekolatkaa—
hekolatkootolkoot kolanneet
passiivikolattakoonolkoon kolattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkolannenlienen kolannut
sinäkolannetlienet kolannut
hänkolanneelienee kolannut
mekolannemmelienemme kolanneet
tekolannettelienette kolanneet
hekolannevatlienevät kolanneet
passiivikolattaneenlienee kolattu

Infinitiivit

1. infinitiivikolata
1. inf. pitkä muotokolatakseen
2. inf. inessiivikolatessa
2. inf. inessiivi, passiivikolattaessa
2. inf. instruktiivikolaten
3. inf. inessiivikolaamassa
3. inf. elatiivikolaamasta
3. inf. illatiivikolaamaan
3. inf. adessiivikolaamalla
3. inf. abessiivikolaamatta
3. inf. instruktiivikolaaman
4. infinitiivikolaaminen
5. infinitiivikolaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikolaava
Passiivin 1. partisiippikolattava
Aktiivin 2. partisiippikolannut
Passiivin 2. partisiippikolattu
Agenttipartisiippikolaama
Kieltopartisiippikolaamaton

Riimit

-olɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kolata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kolata