kolata
verbi/ˈkolɑtɑˣ/ko-la-ta (3 tavua) · 6 kirjainta
Johdettu sanasta: kola
Merkitykset
- aurata lunta lumikolalla, lykätä lunta lumikolallaKolasin pihan lumimyräkän jälkeen.
- (murteellinen)kolistaa, kolistella
- (slangia)(vanhentunut)delata, kuolla
Esimerkkilauseet
Reki lautanen ratsasi, Kapla patvinen patsasi, Jalas koivunen kolasi, 35 Luokki tuominen tutisi, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa.Olin jo unohtamaisillani koko jutun, kun eräänä alakuloisena sunnuntaipäivänä, maan ollessa jo roudassa, pihaan ajaa kolasivat jykevätekoiset vankkurit.Terveyssyistä lemmikkieläimet tulee pitää poissa hiekkalaatikolta, eikä likaista lunta tulisi talvella kolata tai aurata laatikon päälle.Etymologia
1kolata1 – kolkkaa, jyskää
- Vanhin tieto
- Raamattu, 1642
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Onomat. sanue, jota muistuttavia sanoja on muuallakin, vertaa esimerkiksi liivi goĺātə, golāstə ’kohista (vesi)’, skoʾllə ’kohista, pauhata’, pohjoissaame skoallât ’kolista, kilistä’, skoallâ ’kolina, kilinä, räminä’, goalhardet ’kolista, rämistä’, komi goĺe̮dni̮ ’kolista, kalista, kilistä’. Katso myös kolikko.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kolata ’kolista, kolauttaa’, kolahtā ’kolahtaa’, kolissa ’kolista’ |
|---|---|
| karjala | kolata l. kolissa ’kolista, kolkkaa, jyskiä’, kolahtoa ’kolahtaa, kalahtaa’ |
| lyydi | kolista, ‑šta ’kolista’, kolińeh ’kolina’ |
| vepsä | kole̮ita, kolāt́a ’kolata’, kolahtōt́ta ’kolahuttaa’ |
| vatja | kolissa ’koputtaa’, kolina ’kolina’ |
| viro | kolada ’kolista, kolistaa; koluta; koluuttaa’, kolatada ’sama merkitys’, koliseda ’kolista, meluta’, kolistada ’kolistaa’, kolin (g. ‑a), eteläviro kollin ’kolina, kohina’, eteläviro kolahtada ’kolauttaa’. |
2kolata2 – työntää tai vetää kasaan kolalla
- Alkuperä
- Johdos
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kola yhteydessä
- Vastineita
- karjala
Johdos sanasta kola.
Lähtökohta: itämerensuomi sanueen alkumerk. voinut olla ’seiväs, salko’ tms., ja sellaisena se muistuttaa suuresti slaavilainen kielten sanaa (venäjä) kol ’seiväs, tanko’, joka on vanhaa indoeurooppalainen juurta.
Eri tahoilta saatuja vaikutteita osoittavat myös merk:t ’kaukalo’ (vertaa venäjä kolóda ’sama merkitys’) ja ’suksen olas’ (? ← pohjoissaame goalle, luulajansaame kå̄llē ’sama merkitys’). — Toisaalta on arveltu, että itämerensuomi taholta saatuja lainoja olisivat komi ke̮la ’varsta’ ja venäjä holúj ’kalapato’. Tähän yhteyteen tuskin kuuluu komi koĺas ’kalapato’ ja missään tapauksessa eiostjE külə ’patomainen pyydys’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | kola ’seiväs, vaaja; jyrä’, kolu, kolo ’kalapato, vitsamerta’ |
|---|---|
| – | ? viro murt. kõle(kepp), kele ’iso, pitkä kävelykeppi, kerjurinsauva’. |
Samaa juurta olevia sanoja
3kolata3 – kuolla
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: kola)
- Slangissa
- 1900 lähtien
Helsingin slangissa
kolaa ’kuolla’; myös skolaa, golaa
← ruotsi (ark.) kola, kola av (1734) tai vippen ’kuolla, heittää henkensä’, joka puolestaan ← suomi kuolla.
Yhdyssanat ja johdokset
Johdokset
Esiintymistiheys
3 813 esiintymää · 1.5 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 73 (salata)
Yleisimmät: kolata 27 % · kolaa 23 % · kolaamaan 16 %
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
Riimit
-olɑtɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kolata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kolata