ko­lo­ta

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

ko-lo-ta (3 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: kolottaa

Merkitykset

  1. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kolottaa
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kolottaa
  3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kolottaa
  4. passiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä koloa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan koloa yhteydessä
Vastineita
karjala

Lähtökohta: Sanuetta on verrattu eräisiin germaaninen sanoihin: indoeurooppalainen/esigermaani *skolo-, germaaninen *skala-: nykyruotsi nykynorja skal ’kuori’, skala ’kuoria’, nykysaksa schälen ’sama merkitys’

Mahdollisesti johd. s:sta kolo (katso tätä), vertaa tuohi on kolollaan (irtautuu helposti); myös kolottaa, kolotella (HAchrenius 1753) ’särkeä, jomottaa, pakottaa’ saattaa kuulua tähän yhteyteen. —

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakolota ’kuoria, koloa’, koluo ’sama merkitys; puhdistaa’, kolottoa ’kuoria, koloa’.

suomi → luulajansaame kållōt (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’kuoria puun kuoren sisäkerrosta’.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kolota. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kolota