kons­tai­lu

substantiivi/ˈkonstɑi̯lu/
Jaa

Johdettu sanasta: konstailla

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. temppuilu, kikkailu tai turha monimutkaistaminen
  2. huonosti, oikukkaasti tai hankalasti käyttäytyminen

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Mitä konstailua se oli olevinansa.
— Jaakkoo Vaasan, Valiojutut III
»Vaikka se onkin olevinaan niitä vanhempia, niin kuuluvat ne vain silläkin olevan ne omat kenkuttelunsa ja muut täytisen konstailunsa.
— Simo Eronen, Rikas mies

Taivutustiedot

Taivutusluokka 2

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikonstailu
Genetiivikonstailun
Partitiivikonstailua
Essiivikonstailuna
Translatiivikonstailuksi
Inessiivikonstailussa
Elatiivikonstailusta
Illatiivikonstailuun
Adessiivikonstailulla
Ablatiivikonstailulta
Allatiivikonstailulle
Abessiivikonstailutta

Riimit

-onstɑilu

Kaikki riimit

Lähteet