kon­til­laan

PENNU (näyttää kontillaan ollen kieltään ja pitkää nenää Ruupen jälkeen ja ponnahtaa huolettomasti seisoalleen; yhä oveen päin irvistelemällä). Hiivatin kyttyrä!

Se kun te seisoitte talven, pimeän pitkän tuon ajan ahtaassa puunavetassa, ei ikkunaa vähäistäkään, hirrenkappale vain seinästä poikki, sen verran kääntää auki, ettei aina päretolloa; siinä samalla tilalla samassa kytkyessä kontillaan päivät yöt.

Vankilassa ollessaan hän lopulta kertoi isoäidilleen, että lopulta raiskauksien jälkeen hän pystyi vain kävelemään kontillaan kivun takia.