kor­jut

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. karhun (maanpäällinen) talvipesä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan korju yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
karjala, lyydi, koltansaame
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakorju ’karhun talvinen makuupaikka, kontu’, korjuh, korjuhus, korjuvo, korjivo ’sama merkitys’
lyydikord́ivo ’(karhun)korju, ‑pesä (maan päällä, ei juurakossa)’
–? viro murt. kori (g. korja) ’tuhkapesä, tulisija, riihen tulisijan kuoppa’

Kaukaisemmissa sukukielissä

koltansaamekoltansaame kŏărjă ’petoeläimen luola’ (kaiketi ← karjala),vertaa myös pohjoissaame goarˈjot (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’asettua makaamaan sykkyrälle kääriytyen (koira, kettu, susi, karhu)’

. Voi kuulua alkuaan samaan yhteyteen kuin korju, korjuu ’säilö, piilo, suoja’, katso s.v. korjata.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Korjut. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/korjut